Kaaoksen kautta ja kiirehtimättä kypsyvät hedelmät

Meidän eskariryhmän taidemuseolle tekemämme "opintomatka" antoi sysäyksen Tallitonttujen piirustuskoulun  perustamiselle.

Kävimme Hämeenlinnan Taidemuseolla järjestetyssä tapahtumassa, "Hanna Rönnbergin jalanjäljillä". Oli vaikuttava kokemus olla mukana lasten kanssa taide-elämyksessä, joka vie mennessään ilman aikaa ja paikkaa.

Lapset keskittyivät erittäin intensiivisesti omaan työskentelyynsä. Taidemuseon ilmapiiri oli tapahtuman aikana uskomattoman herkkä ja hauras. Oliko taitelijan valkoisissa takeissa taikaa?

Tapahtuma lapsille oli erittän hienosti toteutettu. Kiitos yhteistyöstä!

Tallitonttujen oma piirustuskoulu on alkanut. Lapset ovat piirtäneet paksulla lyijyllä Kisu Pikkukuun ystävien tapaamisen torilla.

Kuuden lapsen ryhmässä oli aikaa antaa ajatuksen kypsyä. Osalle lapsista piirtäminen käynnistyi heti ja ajatus siirtyi kuvaksi paperille, osalla oli aloittamisen vaikeus. Oli ihanaa huomata lapsen rohkeuden löytymistä omaan tuotantoon - pikkuhiljaa hivuttaen ja kannustaen. Taas ymmärsin pienryhmän edun.

Taidanpa laajentaa aihepiiriä

19.10.2012 Hesarin Vieraskynässä kirjoittivat Laura Kirves ja Nina Sajaniemi varhaiskasvatuksessa nykyisin käytetyistä kurinpitokeinoista ja siitä kuinka ne voivat lisätä lasten syrjäytymisriskiä. 

Tämä kirjoitus kouristi sydämestä! Todellisuus on vieläkin kuvatun kaltainen - lapsi eristetään muista, istutetaan "jäähypenkille", uhkaillaan siirtämisellä pienempien lasten ryhmään harjoittelemaan "kunnolla olemista" tai otetaan pois leikista "pöytäpuuhiin". Onko syynä suuret lapsiryhmät vai meidän oma asenne - "näin on tehty aina ennenkin"?

Näillä toimilla ei tutkijoiden mielestä vähennetä kiusaamista. "Eristäminen muista on ihmisen biologiassa voimakas vaaran signaali. Neurotieteellinen tutkimus on osoittanut, että ryhmän ulkopuolelle joutuminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu." Laura ja Nina antavat kirjoituksessaan positiivisen ja kannattelevan mallin sääntöjen opetteluun ja ystävyyssuhteiden solmimiseen. Erityisen tärkeänä mielestäni he korostavat aikuisen jaksamista yhä uudestaan kertoa, miksi lapsi on toiminut väärin ja ohjaamista ystävällisesti toimimaan oikein. Kauheinta on, mitä voin kuulla itseni sanovan: " Kyllähän minä sen jo sanoin!" 

Onneksi minulla on koirat, jotka opettavat kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä opetuksessa ja koulutuksessa. Tämä kokemus siirtyy ilman voimasanoja lasten kanssa yhteiseen kasvuun.

Tänään keräsin mökkitien varrelta säkillisen tuohia hakkuutyömaalta. Ajattelin kuivattaa ne lasten kanssa ja lapset voivat pakata niitä sopiviksi sytty-nyssäköiksi syystorille. Toivon, että tuohet käpertyy ihaniksi rulliksi kuivurissa.

Nyt meidän porukka hymyää seinäkuvina

Ikiaikainen idea, omakuva aidon kokoisena tuntui toimivan hyvin ryhmäytymisen vahvistamiseksi. Lisäksi parityöskentelynä ääriviivojen piirtämisen yhteydessä tuli kerrattua kehonosat. Näköisyyttä emme hakeneet, vaan jokainen sai maalata oman tunnelman mukaan kuvansa. Näin kuvissa näkyy myös lapsien unelmat ja toiveet itsestä. Värit lapset saivat sekoittaa pääväreistä, näin sain tuntumaa lasten rohkeudesta ja innostuksesta värien maailmaan. Kuvien leikkaaminen oli iso urakka, jonka jokainen jaksoi ja osasi tehdä hienosti.

Suosittelen lämpimästi eskareille syksyn ensi projektiksi.

Tässä hymyää meidän porukka. Tunnistan nämä lapset - he ovat aitoina ilmentäen  sisäisintään.

Kasvattajan kiemuroita

Syksy on ehtinyt jo pitkälle. Päivittäinen arjentyö vie ajan ja täyttää elämän. Nautintojen ja huippuhetkien rekisteröinti ja kirjaaminen on jäänyt harmittavan vähälle. Toki päivittäin on työssä ilon ja onnistumisen hetkiä, joista nautin. 

Tänään oivalsin taas kuinka tärkeää on kuunnella ja olla hiljaa. Aamukaarella tavutettiin sanoja eskareiden kanssa yhdessä taputtaen. Sitten pyysin jokaista lasta tavuttamaan ja taputtamaan nimensä. Kaikki tekivät niin - toiset helposti, toiset ponnistellen ja tankaten - vaihtelevalla onnistumisella.

Oli vaikeaa olla hiljaa ja vain rekisteröidä onnistumiset ja epäonnistumiset. Päätin, että aamukaarella muiden läsnäollessa en noteeraa kenenkään suoritusta. Opettelemme myöhemmin tavutusta niiden kanssa, joille se oli vaikeaa. 

Ryhmämme sisäinen blogi on viriämässä käytäntöön. Lapset ovat erityisen innostuneita ajatuksesta, että he saavat tehdä juttuja "nettiin". He muistuttavat minua kuvien otosta.

Kutalanjokialoitteeseeni on vastattu Vanajavesikeskuksesta. Meillä on kokoontuminen asian tiimoilta marraskuun alussa. Tuntuu hyvältä!