Mielikuvitusta ruokkien

Maalaan pienen huoneen seinät 12 värisävyn väriympyräksi. Ajatukseni tässä on, että ympäristö imaisee lapsen mielikuvituksen maailmaan ja antaa ajatuksille alkusysäyksen.

Käytän maalina vedellä laimennettua akryyliväriä. Seinän pinta on ennestään valkea. Todennäköisesti vesipesun kestävää lateksia. 

Seinän osa ylhäältä alas.

ja alhaalta ylös

Seinän pinta ei imenyt akryyliväriä ja niinpä annoinkin värin valua ja muodostaa näin valojen ja varjojen kolmiuloitteisen pinnan. Annoin värin kuivua ja kokeilin kostealla pyyhkimistä. Väri irtosi luuttuun. Mietin asiaa ja päätin huomenna kokeilla seuraavan värin, johon lisään erikeepperiä sidosaineeksi. Akryyliväri sisältää jo itsessäänkin erikeepperiä tai sen tyyppistä liimaa sidosaineena. 

Oli kiva tunnelma, kun maalasin ja osa lapsista rakenteli ja osa leikki huoneen kaapissa piiloleikkiä - kaikki olimme sulassa sovussa pikkuhuoneessa omine touhuinemme.

Uuden toimintaympäristön haasteet

Siirryin maanantaina työskentelemään tulevaan ryhmätilaani ja siirsin akvaarion sinne. Huonekasveja sain Orivedeltä opiskelija-asunnostani vuokranantajaltani lahjoituksena. Lupasin hoitaa niitä hellyydellä lasten kanssa. Olivathan ne 90-vuotiaan papan kotikukkia.

Tyhjät seinät ja tila vailla mielikuvituksen virikkeitä.

Nämä kuvat ovat pienestä huoneesta, jonka käyttöä ja ulkonäköä vanhemmat ja lapset ideoivat tulevien eskareiden tutustumisillassa. Niiden ideoiden pohjalta olen edennyt. Ajattelin maalata seinät täyden väriympyrän kierroksi ja sitten syksyllä lapset saavat maalata kuvia "värimaisemaan". Tänään tein jo kokeiluja värien kanssa. Otan huomenna kameran mukaan.

Tähän tulevaan "ateljee" tilaan löysin uudet verhot. Ne ovat kuulema Ikean tavaroiden säilytys verkot. Muuten tila on vielä työstön alla.

Tämä huone on meidän suurin tila. Me tarvitsemme aamu- ja välipala ruokailutilan ja lepotilan. Tästä pitäisi kehitellä sellainen. Haastetta riittää.

Tyhjäkäyntiä ja sijaistoimintoja

Huomasin viikonloppuna käyttäväni ajan jatkuvaan mekaaniseen toimintoon. Pesin mökillä paikkoja; huussi, vene, sauna ja lasipalatsi. Lasipalatsini on kasvihuone, joka on minun "palatsini".

Tämä kesäinen paikkani on minulle varmaankin lapsuuden prinsessalinnan korvike. Samalla se toimii hienosti työskentelytilana ja nautinnollisena yöpymispaikkana, tuoksut, äänet ja erityisesti auringonnousu on täällä läsnä.

Nukahtaessa voi katsella pilviä, tähtitaivasta tai sadetta.

Köllötellessäni tuossa petillä mieleni lensi ja suunnittelin jo syksyä. Eskariryhmä uusissa tiloissa, uuden työtiimin kanssa. Alustava käytäntöjen suunnittelupalaveri pidettiin eilen - tuntuma oli hyvä, yhteishenki kohdallaan.

Näissä sadunomaisissa tunnelmissa jatkan tulevan ryhmäni kanssa. Yksi tila värien ja tunteiden maailmaa, toinen projektityöskentelyä ja kolmas arjen rutiineja, jotka myös ovat jatkuvan kehityksen keskiössä.

Viikon ilonaiheet!

Uskomaton on ihmisluonne. Kaikista elämän pettymyksistä huolimatta ilo kumpuaa arjen työstä lasten kanssa. Olen nauttinut tällä viikolla 3- ja alle 3-vuotiaiden seurasta. Kuvia en valitettavasti voi teille esitellä, kun en ole vanhempia juurikaan tavannut,  enkä ole saanut lupia julkaisuun.

Liikunnan riemu on ollut vahvasti astittavissa. Olen nauttinut päiväkotimme salin suomista mahdollisuuksista. Ajantajuni on kadonnut, kun olemme viettäneet salissa nautinnollisia  : (  ,  : )  tunnelmia, joista on myös paperidokumentit tallessa. Oli mahtava lataus ja tunnelma päällä.

Liikunnanriemua lapset kokivat myös vierailulla "isojen pihalla". Menin 3-vuotiaiden kanssa tutustumaan tulevaan pihaympäristöön.  Haasteellinen kiipeily-liukumäki osoittautui  "aikuisten ongelmaksi". Lapsille se oli riemun paikka. Taidot nousta vaativaa puolapuomia ylös olivat hallinnassa. Kasvattajat kokivat siinä kuitenkin vaaran. Laitteen rakentaja oli laittanut suosituksen 4-v .Kävin mielessäni tiukan kappailun lapsen biologisen ja kehitysiän merkityksestä. Ajatus ja asia hautuu nyt työpaikkakokouksen käsittelyn jälkeen.

Akvaarion siirsin tulevan eskariryhmän tiloihin. Eilen töistä lähtiessäni sain iloisen kommentin: " Akvaariokalat on hyvä juttu."

Lomaherkkuja

Vietin yhden lomapäiväni  Helsingissä. Halusin käydä Oriveden opettajani taidenäyttelyssä. Arja ja Aarne Jämsä pitivät yhteisnäyttelyn AMA Galleriassa. Arja kannusti ja yllytti minua aina töissäni uusiin sävähdyttäviin värivalintoihin. Hänen omat työnsä ovat juuri sellaisia - värien kautta vaikuttavia. Näin näiden töiden alkuvaiheen työstöä ja Aarne todellakin istui mallina. Luulisi, että jo kymmenien vuosien yhteiselon jälkeen olisi toisen piirteet tulleet tutuiksi. Siinä oli varmaankin heidän sosiaalista yhteisöllisyyttä. 

Toinen taide-elämyksen kohde oli Ateneum ja Helene Schjerfbeckin  näyttely. Näyttely on todella vaikuttava, mutta siihen täytyy varata rutkasti aikaa. Minun kahden tunnin käynnillä sain vain sipaisun näyttelystä. Huomioni kiinnittyi töihin , joita Helene oli työstänyt uudelleen useiden vuosien jälkeen. Hänen pelkistävä esittämisensä tuli hyvin esiin niissä sarjoissa. 

Tänne palaan vielä!

Huomenna alkaa arki.

Kalannahasta 5-7.6.

Yhden elämyksellisen ja nautnnollisen työpäivän jälkeen jäin lomalle, jonka olin toivonut osallistuakseni kalannahkakursille. En tosin tarkkaan tiennyt mitä se pitää sisällään. Ensimmäisenä päivän ihastelin ja hipelöin kuhan ja lohen nahkoja- värjättyjä.

Nämä on toista kuin omani,.hienoja kiinteitä nahkoja. Opettajamme Ivi Laas Tallinnan Taideakatemiasta toi niitä tullessaan. Hienoa, että meidän paikallista kalaa hyödynnetään kaikin tavoin. Tällaisen tuotteen hyödyntämiseen minäkin tahtoisin oppia. Ymmärsin opettajamme puheesta, että parkitseminen on liikesalaisuus.

Opettajalla oli mukana myös mielenkiintoisesti käsitelty kuhan nahka, "perkamenttikuha". Mielenkiinto heräsi. Voisin kuivattaa kaikki talvella keräämäni kuhan nahat perkamentiksi ja työstää niistä lasten kanssa jotakin .

Tässä muutama rannerengas malliksi valmiista töistä.

Oma projektini, kalotti, jäi vielä valmistusvaiheeseen. Postaan sitä jatkossa.

Nyt jännittää!

Tällä viikolla ratkeaa ketkä pääsevät työnantajan rahoittamalle opintomatkalle Reggio Emiliaan , professori Loris Malaguzzin elämäntyön ytimeen.

Olen yksi 17:sta hakijasta, joita on kirjallisten hakemusten lisäksi haastateltu. Oma haastatteluni oli viime perjantaina. Jännitti, vaikka itse koen reggiolaisen pedagogikan omakseni. Luulen toimivani Vygotskilaisen oppimiskäsityksen mukaan. Kysyttiin: "Mikä on lapsI- ja oppimiskäsityksesi?" Nyt vastaisin Lavin laululla - "Jokainen ihminen on laulun arvoinen ..." . Kohtalon sijaan tarjoaisin sattumaa ja omia valintoja. 

Laadin kirjallisen hakemukseni huolella ja siksipä myös odotin, että haastattelijat olisivat perehtyneet hakemuksiin. Haastattelutilanteessa kävi ilmi, että haastattelija ei ollut käynyt täällä blogisivulla katsomassa postaustani, johon viittasin hakemuksessani. Harmitti! Kyse oli hakemuksen kohdasta, jossa hakija osoittaa kuvalla oman ammatillisen "huippuhetkensä". Pieni, mutta merkityksellinen havainto.

Lopuksi oli klassinen kysymys: "Olisiko sinulla jotakin kysyttävää?". Ohitin sen ja heti oven suljettuani harmittelin, miksi en kysynyt valintakriteerejä.

On se kumma kuinka ihminen jännitää toisia aikuisia, mutta lasten kanssa elämä on vapaata ja luonnollista. Liekö meidän "ammattitauti" ?

Ensimmäinen työpäivä opintojen jälkeen

Uskomaton kokemus oli palata alle kolmevuotiaiden ryhmään - ei vierastamista, ei itkuja, hieman kysyviä katseita ja ujostelua aluksi. Paikalla oli viisi viime syksystä tuttua lasta, muut yhdeksän ihan uusia tuttavuuksia. Ryhmän yhteisöllisyys täytyy olla todella turvallinen ja vakaa, kun lapset kestävät muutoksen näin hyvin. Tosin yksi päivä ei vielä "kerro kaikkea". Timo puhutteli minua nimellä jo iltapäivällä. En tiedä muistiko hän nimeni syksystä vai osasiko hän lukea nimilapusta rinnaltani.

Akvaariokalat olivat talvehtineet hyvin. Ne rauhoittivat levottoman nukahtajan  tänään  hienosti. Tämä akvaario on kulkenut mukanani työpaikasta toiseen. Kalat ja kasvit ovat ainakin 25 vuotta uudistuneet sukupolvesta toiseen tässä akvaariossa.

Pihatonttujen ryhmän seinällä oleva vuodenaikapuu näytti hyvältä. Tässä on runko ja lasten askeleet kiertävät vuodenaikakehää. Jokaiselle vuodenajalle oli kertynyt muistoja. HIENO!

Paljon on kertynyt perehtymistä vaativaa hallinnon toimintaa, mutta kaipa työnantaja huolehtii siitä. 

Ensi viikon olen lomalla ja kolme päivää opiskelen kalannahkan hyötykäyttöä. Odotan sitäkin innolla.