Taivaskanavat

Olen tähän mennessä postauksissani pohdiskellut opiskelutöitteni työprosesseja. Näitä töitä onkin kertynyt jo riittävästi näyttelyyni, joka on Wetterin toimistotalon näyttelytilassa Hämeenlinnassa huhtikuun ajan.

Valmistelen näyttelyä opettajani kanssa. Olen kuvannut tilan yleisilmeen ja yksityiskohtaisesti jokaisen seinätilan, johon on mahdollista ripustaa kuvia. Opettaja halusi vielä tilasta pohjakuvan ja tilassa liikkuvien ihmisten "virtaukset". Näyttelyyn ehdolla olevat työt olivat meillä silmiemme edessä. Opettaja kiersi mielessään näyttelytilaa ja kertoi mitkä asiat ovat tärkeitä ottaa huomioon missäkin kohdassa: sisääntulonäkymään kannattaa panostaa, katsojaa ei saa kuormittaa liiallisella intensivisyydellä, vaan aivoille täytyy antaa mahdollisuus levätä välillä helposti hahmotettavin töin, töiden optimaalinen katsomisetäisyys täytyy huomioida ja töiden tunnelman ja tilan tulee keskustella. Noiden neuvojen pohjalta sijoittelimme työt pohjapiirustukseen. Ongelmallisin paikka töilleni on ravintolan seinä, jota hallitsee televisio. Miten saisin sen osaksi näyttelyäni?

Opettajani antama neuvo, "joka näyttelyssä täytyy olla ainakin yksi työ, joka on siihen tilaan ja näyttelyyn tehty", ratkaisi ongelman. Muistin, että minulla oli kaatopaikalta ottamani pieni pöytätelevisio  jemmassa. Purin telkkarin ja otin käyttööni etupaneelin. Kuvaruudun paikalle tein tussilla ja akvarelliväreillä taivasmaiseman. Tämän sijoitan ison ja modernin taulutelkkarin viereen.

"Taivaskanava 1.", 12x15 cm

Taulujen sijoittelun lisäksi näyttelyyn täytyy valmistaa tiedote lehdistölle ja näyttelyvieraille, teosluettelo ja kutsu avajaisiin.

Näitä asioita miettiessäni ja valmistellessani havahdun huomaamaan, että tästä on todella hyötyä omaan työhöni lastentarhanopettajana. En ole koskaan aikaisemmin ymmärtänyt panostaa näyttelyn asetteluun ja kirjalliseen tiedottamiseen näin perusteellisesti.