Vappuaaton pilvet

Uskomattoman kauniit pilvet purjehtivat taivaalla. Sävyt ovat taas sellaiset, että makeillaan. Tulee mieleen Panun  "Avaruus" teos.

Makeillaan myös vapun kuohuvalla!

Tussikokeilua lasten kanssa 8.

Tähtihetki lastentarhanopettajana: Panu halusi jatkaa edellisen kerran mallista tehdyn tussimaalauksen työstöä. Kävimme keskustelun dinosaurustyöstä. Panu halusi palmun dinosauruksen viereen. Kysyin, miten hän sen työstäisi? Panu valitsi puuvärit, piirsi ja väritti palmun pienemmäksi kuin dinosaurus. Totesin dinosauruksen suureksi, kun palmutkin ovat tosi isoja. Yksi ryhmän lapsista sanoi palmujen olevan ihan matalia. Vastasin pyynnöllä Panulle: "Voisitko piirtää vielä ihmisen palmun juurelle, niin nähdään dinosauruksen suhde ympäristöön."

Uskon, että tässä toteutuu pedagoginen ohjaus yksinkertaisimmillaan. Olin onnellinen, olin oivaltanut lapsen ajatuksen ja osannut vahvistaa sitä.

Mallina ollut puuhevonen

Puuhevostesta Panun ajatus  juohtui dinosaurukseen

Vårikynillä jatkotyöstöä

Suhde koosta jo näkyvissä

Varmennus mittasuhteista

Ei tullut rahaa eikä kunniaa

Hämeen maakuntarahasto on jakanut vuoden 2012 apurahansa. En saanut anomaani apurahaa "Pedagoginen värityskirja" - työstöön. "No se siitä", sanoi miehenikin. Tulevaisuudessa työskentelen oman lapsiryhmäni ja oman talon sisällä kehittäen kuvallis-kielellistä ilmaisua luovin ratkaisuin, kuten muutkin lastentarhanopettajat.

Perjantaina 27.4. klo 15-16 puran näyttelyni Wetterillä. Erityiskemuja ei ole luvassa, mutta seura kyllä kelpaa, jos jollakin on aikaa tulla auttamaan.

Tässä on taas yksi 6-vuotiaan lapsen tekemä tussityö. Olen katsellut tätä työtä useaan kertaan ja tarkasti. Löydän siitä uskomattoman rikkaan luonnon ja sadun maailman. Nautin väreistä ja tunnelmasta. Janette on useaan kertaan sanonut, ettei osaa piirtää. Hänellä on rohkeutta ja uskallusta kokeilla. Hänellä riittää innostusta ja varmaankin siksi saamme nauttia tämän työn kaltaisista onnistuneista teoksista. Ihanaa!

Tussikokeiluja lasten kanssa 7

Tällä kertaa katsoimme tietokoneelta kokeilustamme tekemäni Pover point esityksen. Yritin kannustaa lapsia keskustelemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvista.

Lapset keskittyivät katselemaan ja muistelemaan. Tarinoita ei syntynyt. Mikä avaisi ja rohkaisisi lapsia kertomaan ajatuksiaan? Tässä vaiheessa kaipasin työparia, jonka kanssa olisimme voineet käydä tilanteita läpi ja miettiä, miten jatketaan.

Katsellessamme kuvia suunnittelimme näyttelyä näistä töistä päiväkodille ja avajaisia vanhemmille.

Lapset maalasivat vielä pienen tuokion mallista. Ensin puhtaalla vedellä akvarellipaperille kuva, johon sitten siveltimellä laitettiin tussia ja annettiin kuivua hetken. Työ pestiin noin 2-3 minuutin kuivumisen jälkeen kraanan alla. Näin lapset tekivät itselleen värityskuvia, jotka jätettiin kuivumaan seuraavan kerran väritystä varten.

Janette innostui vielä maalaamaan ja sekoittelemaan värillisillä tusseilla. Hänen mielestään hienoin työ tuli "viemäröintinä".

Tussikokeiluja lasten kanssa 5-6

Olin aikaisemmilla kerroilla huomannut lasten suunnattoman halun sekoitella värejä ja nauttia uusien värien löytymisestä. Siispä kävin ostamassa apteekista kertakäyttöpipettejä. Nämä työskentelykerrat olivat hallittua kaaosta. Lapset pipetöivät paletillaan värejä ja ruiskuttivat niitä kostutetuille akvarellipapereille. Välin roiskeet lensivät innostuksesta laajemminkin. Joudun pitämään kurinpalautusta ensimmäistä kertaa kokeilujemme aikana. Olen todennut sanomalehtien käytön vahakangasliinalla todella helpottavana nesteen imijänä. Työskentelytilan lattiankin täytyisi olla materiaaliltaan armollinen väriroiskeille. On todella rasittavaa koko ajan muistuttaa ja varoa väritiploista.

Nämä työt ovat syntyneet pipetti roiskeella ja pesulla akvarellipaperille.

Kertoessani opettajalleni rasittavasta kokemuksistani "siisteysvalvojana" sain myötätuntoa ja ymmärrystä. Hän sanoi monien kuvataideopettajien painivan samojen ongelmien kanssa. Miksi meillä ei rakennusvaiheessa huomioida tilojen materiaalivalintoja käyttötarkoituksen mukaan? 

Hyvillä mielin

Paluu pohjoisesta hohtavilta hangilta likaisen loskaiseen Hämeeseen ei hivellyt silmiä. Mieli kuitenkin virkistyi, kun luin Kaupunkiuutisten artikkelin näyttelyni avajaisista.

Lapin hangilta

Täällä riittää lunta ja lisää tulee taivaalta. Päivittäin on hiihdetty 4-5 tuntia vapailla hangilla. On minulla mukanani metsäsuksien lisäksi luistelusukset, mutta ovatpa olleet vailla käyttöä. Runsain havainto eläimien lajirikkaudesta  oli eilen Iisakkipään  takamailla. Yhtäaikaa koirilla oli hajuhavainto kiirunoista, jäniksestä ja poroista.

Maisemakuvat ja ennenkaikkea värit ihastuttavat. Vaikka olen nähnyt ja nauttinut näistä näkymistä lähes kolmekymmentä vuotta useana vuodenaikana, en silti usko osaavani siirtää näitä hienoja sävyvivahteita kuviksi - harmaakin eri sävyineen on kaunis, vaikka iho ja silmät ei pidä tuiskusta ja räntäsateesta.

Taivaan ja hankien värisävyjen lisäksi en kyllästy tutkimasta ja ihastumasta kerta toisensa jälkeen kivien ja kallioiden pintaan kasvavista jäkäläkartoista.

Tänään sain miellyttävän puhelun Wetterin vahtimestarilta. Hän kertoi näyttelyni saaneen katsojia runsaasti ja palaute on ollut myönteistä.

Tussikokeilua lasten kanssa 3.- 4.

Näiden työskentelykertojen tavoitteena oli värien kokeilu mustan tussin kanssa ja kuvien rajaaminen. Väreinä  meillä oli käytössä punaista-, vihreää-, sinistä- ja keltaistatussia nestemäisenä. Lapset saivat haluamiaan värejä paletille ja heillä oli vapaus sekoitella ja vaalentaa vedellä laimentaen värejä. 

Hilda väritti työnsä rohkeasti ja määrätietoisesti. Kyselin noiden "haituvien" rajausten merkitystä, mutta ei Hilda niitä minulle selitellyt.

Yllä olevassa Hildan kuvaparissa yritin havainnollistaa lapsille kuvan rajaamisen  vaikutusta. Huomasin, että  osa lapsista hyväksyi heti ajatuksen rajaamisesta, he jopa leikittelivät irtokehyksillä. Hildalle rajaaminen ei käynyt, joten tein sen vain kuvankäsittelyllä. Nyt huomasin itse katsoessani kuvaparia, että tekemäni rajaus ei tuo kuvaan oikeaa tunnelmaa. Alareunaa pitäisi ottaa enemmän mukaan, silloin syntyisi oikea tunnelma siilin ympärille.

Tässä kuvaparissa olen myös tehnyt rajauksen kuvankäsittelynä näyttääksen lapsille kuinka kuva muuttuu rajauksella. Kävimme keskustelun siitä, kumpiko on merkityksellisempää kuvassa nimi ja sydämet vai kivi ja kiven takana oleva olio. Minä hävisin oman rajaukseni kanssa.

Haluan uskoa, että tästä kuitenkin jäi jotakin lasten mieleen. Tuo kiven kuvio on äärettömän mystinen ja kiehtova. Se vie minut mukanaan!

Ennakointia tulevasta

Pitkä viikonloppu edessä ja meillä suunta kohti pohjoista. Lähden viikoksi hiihtämään lapin hangille. Postaan reisusta, jos netti toimii, muutoin tulee viikon tauko.

Onnistuin näyttelytiedotteen kopioinnissa vain tekstin osalta, mutta kuvathan teidän kannattaakin käydä katsomassa paikanpäällä.

Jos haluatte, että tulen kertomaan töistäni, niin olen toki mielelläni mukananne näyttelykierroksellanne.

                                                                                                                    Näyttelytiedote

WETTERIN NÄYTTELYTILA

Marjatta Muhonen

YÖTÄ JA HUOMENTA – UNEMME SIINÄ VÄLISSÄ

4.4. – 27.4.2012

Wetterin toimistotalo

Wetterhoffinkatu 2

Hämeenlinna

auki     ma-pe     8-16

Näyttelyn avajaiset   3.4. klo 15-16

”Yötä ja huomenta – unemme siinä välissä” on lastentarhanopettaja Marjatta Muhosen ensimmäinen näyttely. Hän on opiskellut Oriveden Opiston kuvataidelinjalla 2010–11 ja edelleen 2011–12.

Ensimmäisenä opintovuotenaan Marjatta Muhonen kuvitti oman perheen runoista koostamansa runokirjan RUTTUJUTTU. Kuluvana lukuvuonna hän on kokeillut ja tutkinut tussin käyttäytymistä ja mahdollisuuksia kuvan teossa. Kuvissa peilautuu koko elämän kirjo kohdusta hautaan.

Tässä näyttelyssä on esillä molempien opintovuosien töitä. Näyttelyn teema koskettelee todellisen ja unen maailmaa syntymän ja kuoleman välillä.

”Meidän elämämme on häilyvästi mielikuvaa ja todellisuutta, unelmia ja realismia, haaveita ja arkea; kuka oikeastaan täydellisesti pystyy erottamaan ja haluaakaan erottaa niitä toisistaan. Toivon, että kaikilla on elämässään tilaa haaveille ja unelmille. Minä olen opintojeni myötä saavuttanut unelmiani ja elänyt rikasta arkea.

Tussin kanssa työskentely on hallinnan ja sattumanvaraisuuden kokonaisuutta. Se herkistää tekijän ja katsojan tarttumaan hetken mielikuvaan. Kuitenkin se tarjoaa yllätyksellisyyttä ja syvyyttä tarkempaankin tutkiskeluun.”

Tarinoita kuvista ja niiden tekemisestä Marjatta Muhosen opintopäiväkirjassa ”ruttujuttu.blogspot.com”.

Marjatta Muhonen, marjatta.muhonen@armas.fi, 044-5440614  

Aurinkoisen lämmintä ja makoisaa pääsiäistä!

Näyttelyn avajaiset Wetterillä

Olin saanut kaikken valmiiksi klo 14.45. Vielä viimeinen avajaispuheen harjoitus naulakkotilassa ja muutamat syväänhengitykset ja rentous. Olin sopinut viime vuoden opiskelukaverini Taijan kanssa, että hän tulee kuvaamaan avajaistunnelmaa. Taija saapui sopivasti ennen vieraita. Pikkuhiljaa tuttujani alkoi tulla ovesta sisään. Tungosta ei syntynyt, mutta en ollut myöskään yksin. Rentoudun ja jännitys katosi - olinhan tutun porukan kanssa.

Ennen avajaispuhetta annoin haastattelun Kaupunki Uutisten toimittajalle. Oli positiivinen yllätys, että lehdistöä oli paikalla.

Pidin noin viiden minuutin avajaispuheen ja sovimme, että kierretään näyttely yhdessä ja kerron töistäni. 

Tuntui nautinnolliselta ja helpolta kertoa taulujen tekoprosesseista ja niistä mielikuvista, joiden kautta olin  maalannut tauluni.

Arvostusta sai betonitorsoni, jonka rahtasin Kukkiajärven rannalta näyttelyyn. Päätön "töllöntuijottaja" on nyt luonasruokailijoiden pöytäseurana huhtikuun. Saa nähdä joudunko pyyhkimään ruuan tähteitä ja rasvoja kultarinnoista?

Kuvat paljastivat minulle monia hyvän mielen tilanteita näyttelyn avajaisista. Itselleni tärkeä, herkkä kuva  haaveilijasta ikkunalla kiinnosti myös Tiinaa.

Oli hieno kokemus yhdessä teidän kanssanne - kiitos! 

Huomenna näyttelyn avajaiset - jännittää

Olin tänään täyden työpäivän ripustamassa Wetterille näyttelyäni. En ollut ennakkoon uskonut, että aikaa menee niin paljon ja tekemistä jäi vielä huomiseenkin. Minulla oli selkeä suunnitelma ja piirustus töiden sijoittelusta. Paikan päällä tajusin, että koko iso tila on vaikuttamassa töiden näyttävyyteen. Aulan työt asettuivat suunitelmien mukaisesti ja olin tyytyväinen. Ravintolan puolella kokonaisuuden rakentaminen oli ongelmallista.  Onneksi edellisvuoden opiskelukaverini tuli iltapäivällä avukseni. Voin vakuuttaa, että Pekka Himasen hehkuttamaa rikastavan vuorovaikutuksen työilmapiiri auttaa uusien luovien ratkaisujen löytymiseen. 

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin  3.4. Sampon ja Veetin päivänä  klo 15-16.