Avaruus, maa ja vesi lasten silmin

Syksyn projektina toteutimme eskareiden kanssa seinämaalauksen. Järjestys oli: vesi, maa ja avaruus. Ajatus lähti liikkeelle Suomen kalat julisteesta. Lapset innostuivat kaloista - he piirsivät ja värittivät omat kalansa. Meri ja vesi tuli mukaan kuvaukseen seinäpintaan.

Kalat sommiteltiin seinälle ja eskareista neljän lapsen ryhmä suunnitteli ja maalasi merenalaisen maiseman, johon liimasin kalat erikeepperillä.

Pääväreistä uusien sävyjen löytyminen on mielenkiintoista, se houkuttaa ja koukuttaa.

Tässä eskarit maalaavat jo maata. Käytämme seinämaalauksessa akryylivärejä.

Avaruuden maalaus oli täysin poikaryhmän tuotosta. He tutkivat kirjoista planeettoja ja satelliitteja, tekivät luonnoksia ja maalasivat ne seinälle.

Tässä projektissa toteutui hienosti tavoitteemme: jokaisen yksilöllinen osaaminen ja työ muodostavat hienon kokonaisuuden.

Tämä projekti on ollut vaikuttavin ja eskareille mieleen painuvin juttu toimintavuoden aikana. He kokevat tehneensä jotakin pysyvää, joka on alkua jollekkin suuremalle.

Tänään 19.5. kävin keskustelun Leevin kanssa. Hän halusi tietää, että maalaavatko ensi vuoden eskarit myös jonkin seinän. Katselimme sohvalta meidän hienoa yhteismaalausta ja mietimme jatkoja ja kytköksiä sille. 

Lopulta totesin, että jatkot ovat muiden päätettävissä, sillä ensi syksystä minä työskentelen alle 3-v ryhmässä ja toisissa tiloissa.

Kesän kooste ja kohti syksyä

Työ lasten kanssa on ollut taas päälimmäisenä. Uudet lapset, uudet vanhemmat ja innostus on vienyt mukanaan.

Eskareiden kanssa on ollut ihania päiviä. Uusia projekteja on meineillään: Salaisen maan eskari, Myllytontun tarinat kansaivälisyyttä, Kutalanjoen kunnostus luontokasvatusta, Sosiaalinen yhteisö koulun kanssa ja muita lyhyempikestoisia projekteja. Kaikesta viestin taas suljentun blogin kautta perheille. Se ottaa aikansa ja energiansa.

Elämä on ihanaa elämysten ja kokemuksien myötä!

Kesääni kuului kalannahkaprojekti. Sain runsain määrin työstettyä kuhan ja mateen nahkoja kalttaus, kuivaus asteelle.

Peilin ja lasin päällä kuivatetut nahat tarttuivat alustaan lujasti, mutta muovin päällä kuivatetut irtosivat helposti.

Kesäloman hieno kokemus oli "Helsinkipäiväni" museokäynti Lasten Helsinkimuseossa.

Museo oli lapsille. Sai liikkua vapaasti, kosketella ja olla aktiivisesti itse rakentamassa ympäristöä. Museon miljöö ja aika oli sopivasti aikuisten hallittavissa olevaa aikaa. Tulvahti muistoja ja mielikuvia itsellekin mieleen. 

Eniten nautin siitä, että vanhemmat saattoivat antaa lapsille luvan tutkia ja tarkastella museoa oman mielenkiinnon mukaan. Museossa on panostettu erityisesti aktiiviseen osallistumiseen ja elämykselliseen kokemukseen.

Museovierailun jälkeen nautin vielä Senaatintorin kahvila-ja kauppamiljööstä.

Nautinnollinen kahvila sekä ympäristön, että makunautinnon osalta.

Väritutkielmia kauppakeskuksessa.

Loman huippukokemuksia

Päivä lähiseudun taidenäytteyissä oli rankka. Mielikuvat ja aistimukset korvasivat ajetut kilometrit. 

Ensimmäinen kohde oli Iittalassa Kettunki-keskuksen Hymykuoppa näyttely. Hieno kokonaisuus kehitysvammaisten ja ammattitaiteilijoiden yhteisnäyttelynä. Hyvä mieli ja leikkisyys tarttui katsojaan. Toivottavasti aidan takana olevan päiväkodin henkilökunta johdatti lapset tähän elämykselliseen näyttelyyn.

Seuraavaksi hurautin Mäntän kuvataideviikoille. Sieltä jäi mieleeni heti sisääntulon jälkeen olevat "munattomat miehet" - Pitkä rivistö macho-miehiä oli vetänyt kalsarinsa niin, että haaroissa näytti olevan pimpsa. Tässä alapää-huumori toimi, mielsin nämä miehet tunteellisiksi ja herkiksi. Siinä oli huumori minun makuun. Näyttelyssä oli myös muita hauskoja oivalluksia. Kannattaa käydä katsomassa.

Purnu oli seuraava kohde. Paikka on miellyttävä kesänäyttelyalue. Sade tuli sotkemaan sitä nautintoa, joka olisi ollut saavutettavissa. Muutama yksittäinen kohde pysäytti hetkeksi, esitteen taulu oli paras, muutoin etenin vauhdilla.

Arrakoski oli suljettu ja laskin ajavani Auttoisiin vielä ajoissa. Ars. Auttoinen ei ollutkaan "läpijuoksunäyttely".

Tuli siis uudelleen Auttoisiin.

Ars Auttoinen oli hyvänmielen näyttely. Siellä sai nauttia kaikin aistein leikkimielellä monipuolisesti taiteesta.

Nämä tanssivat sateenvarjot työstävät hienoa lyijypiirrosta.

Näiden pallojen pinnalla kasvaa home. Ne muuntavat ulkonäköään kaiken aikaa ja niistä lähtee myös haju.

Tämä kokonaisuus vaati toimiakseen veivaamista, jolloin ääni ja heijastukset alkoivat elää. Niakuvat olivat yhteensopiva täydentävä ulottuvuus. Hieno kokonaisuus!

Näyttelyn leikkisyyttä löytyi kaikista osioista. Huippua oli vintillä esitetty "hyllyvä pylly" video. Joka olisi Auttoisten poikamiesten unelmaa, jos he vain tietäisivät ...

Auttoisten näyttely houkuttelee myös makunautintojen ja retromyymälän keinoin. Suosittelen!

Taas kuhannahkojen pariin

Loma-aika mahdollistaa talvella pakastettujen kuhannahkojen työstöä ja kokeiluja. En enää havittelekaan parkitsemista ja värjäystä - opin sen viime kesästä.

Nyt kalttaan nahan lihoista puhtaaksi ja suomustan, sitten kuivatan nahat.

Ensimmäisen satsin kuivatin kuten pyykin narulla. En ollut paikalla kuivamisen aikaan, niinpä nahat olivat kuivuessa rypistyneet koppuroiksi. Pehmitin niitä jälkikäteen laudan kulmaan hinkaten. En ollut tyytyväinen, nahat jäivät koppuroiksi.

Kostutin muutaman nahan uudestaan ja kalanhajun poistamiseksi lisäsin veteen etikkaa. Siinä liottaessani nahkoja luulin onnistuvani, mutta jonkun ajan kuluttua huomasin, että nahat alkoivat haurastua. Aluksi nahka oli hyvin kimmoisa ja notkea, niitä saattoi muokata ja venytellä. Kun nahat likosivat 1/2-1 tunnin verran, ne turposivat ja niistä tuli liivatemaista höttöä. Laitoin nahat vielä kuivumaan peilin päälle tarkkaillakseni, mitä niille tapahtuu kuivuessa. Nahat jäivät "liivate" muotoon yli vuorokauden kuivuttuaan. Heitin ne kompostiin.

Muutamia nahkoja kuivatin lasilla. Niistä tuli hienoja!

Kuhannahasta tuli kuin perkamenttia. Tämä on tälläerää tavoitteeni. Nyt pitää tuoda mökille lisää lasilevyjä ja peilejä, joiden päälle saan putsatut nahat kuivumaan.

Ideoita jatkosta lasten kanssa työskentelyyn alkaa jo pulputa ajajtuksella, että jokainen työstää omansa ja niistä muodostuu sitten yhteinen mahtava kokonaisuus. 

Pitkään hautunut ajatus toteutuu vähitellen

Tein aikoinani esi- ja alkuopetuksen harjoitustyönäni 1900-luvun puolella "Puukansan palikat". Idea oli yhdistää luonto-tuntemusta ja matemaattisten valmiuksien kehittämistä luonnonmukaisella rakennussarjalla.

Markkinoin tuolloin idaani kirjallisena esityksenä Hämeenlinnan kaupungin luonnonhoitotoimistolle. Sieltä luvattin toteuttaa suunnitelmani. En kuitenkaan tähän päivään mennessä ole saanut "Puukansan palikoita".

Tänään mieheni sahasi muutamat haapa ja paju pöllit koepalikoiksi. Jos nämä saavat innostuneen vastaanoton  lasten keskuudessa, niin saunapuista tulee olemaan kova vääntö Kukkialla.