torstai 29. joulukuuta 2011

Muodon ja kolmiulotteisuuden haaste

Kaksiulotteinen pinta on kuin tämä teksti. Tekstille se riittää, sillä sisältö muodostaa riittävästi uusia ulottuvuuksia. Kuva kaipaa kolmiulotteisuutta. Perunaiset pienoisveistokset johdattelivat minua muodon maailmaan.

Savi materiaalina ja alaston malli tutkimuksen kohteena vakuuttivat minut tekemällä oppimisesta. Olimme jo aikaisemmin piirtäneet hiilipiirustuksia alastonmallista. Ja opettaja oli kaiken aikaa korostanut ihmisen kokonaisuutta: "Mallin toinenkin puoli on olemassa ja vaikuttaa kokonaiskuvaan". Saven muovailu mallin mukaan synnytti muistijäljen muodosta, joka säilyi kuvaa tehdessä. Tämän huomasin seuraavaa mallipiirustusta tehdessäni.

Muovailuun kannattaa panostaa lapsen kanssa. Malli, joka pyörähtää aikavälein akselinsa ympäri ja muovaajalla pyörivä alusta savelle, luovat hyvän lähtökohdan. Muovattava malli valitaan lapsen kiinnostuksen ja taitojen mukaan. Savi on ehdottomasti paras materiaali ja käytettävissä uudelleen ja uudelleen, kun huolehtii saven kosteudesta. Kovettuneen savenkin saa notkistettua pilkkomalla ja liottamalla sitä vedessä. Muodon tutkiminen ja mallista muovailu kehittävät enemmän näköhavaintoa ja käden motoriikkaa  kuin muovailuvahan vapaa työstö.


Kipsasin tämän savesta muovatun torson ja tein siitä betonipatsaan. Patsaani kultasin spreikullalla. Se on nyt "Kultarintana" Kukkiajärven rannalla.


Istut järvesi rannalla,
nainen,
ajatuksesi sieppaa päivän viimeinen säde.
Astut kivistä tietäsi,
nainen,
kivet pyöristyvät ajatustesi askelten alla.
Tuijotat tultasi,
nainen,
liekit polttavat elämäsi puuta.

Laulat ilosi nauruna
päivänkakkaroissa.
Itket surusi hikenä
saunan lauteilla.
Elät riemulla elämässä,
jossa tuoksuvat tunteet.

Tämä runon olen kirjoittanut anopilleni 70-vuotislahjaksi.

MENESTYKSEKÄSTÄ JA LUOVAA UUTTA VUOTTA!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulunlintu - rakkauden lintu

Kevein lomalaisen ajatuksin päästän Hippiäiset, nuo rakkauden linnut maailmalle. 
-o O HIPPIISIUNELMIA

Historioitsija ja jesuiitta
Messenius
Scondia illustrata
eipä olisi uskonut
antoi nimensä kadulle, jossa
pesii hippiäisiä
pappeja ja pakanoita

Regulus regulus
sulassa sovussa
Euroopan pienimpiä ja ääni
niin korkea, että
vanhempien ihmisten 
on sitä vaikea kuulla

Pesä pehmeä taidokas
sammalista, jäkälistä ja 
hämähäkinseiteistä, mutta
miksi sanotaan
naispapin miestä, 28 v?

Papparaiseksi.
Pappa
rai rai rai
seksi

Tämä on mieheni Jukan runo pojallemme. Tämän runon myötä toivotan teille pehmoista rakkauden joulua!

Kuvallisessa ilmaisussa muodon tajuamiselle ja sen kaksiulotteiselle esittämiselle on hyvä hakea yhteyttä jo varhaisessa lapsuudessa. Nämä hippiäiset löytyivät kaupan perunalaarista ja saivat siipensä kuhan evistä. Hienon sateenkaarenvärinsä ne saivat vesispektrin läpi kevätauringosta.

Lukijat voivat jatkossa kommentoida kirjoituksia ilman kirjautumista. Toivon tämän helpottavan keskusteluamme.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuva ja teksti keskustelevat

Kuvittaessani perheemme lahjarunoja tajusin - kuinka läheisesti kuva- ja sanakieli kulkevat yhtä matkaa. Vauvalle tarjoamme kuvia ja yhdistämme niihin omat tulkintamme tunnoistamme sanallisessa muodossa. Leikki-ikäiselle luemme jo valmiiksi tehtyjä kuvakirjoja. Kun lapsi varttuu nuorukaiseksi, kuvat häviävät ja jää vain teksti. Alle kouluikäinen on vielä oikeutettu meidän aikuisten mielestä kuvakirjoihin. Sen jälkeen tehokkaasti eriytämme kuvallisen ilmaisun sanataiteesta. Sarjakuvat elävät vastoin tätä kehityssuuntaa. Samoin löytyy jonkun verran luontokirjallisuutta kuva-tekstisommitelmassa. Missä ovat aikuisten mielikuvitusta ruokkivat kuvakirjat?

Laulut, operetit ja oopperat yhdistävät luonnollisella ja hienolla tavalla kahta tai jopa kolmea taidetta. Sana-, musiikki- ja ilmaisutaide yhdistyvät niissä.

"Olisihan onnetonta,
jos teltan kattoa
katsellessa
näkisi ne 
supersäikeet,
tietäisi niiden tilan.
Kohta puhuisi kuin
elämänsä ymmärtänyt.
Hullu riekko Gaskasjohkan suulla.
Pulputtaisi vain."


Olen ylpeä ruttaamastani kuvallisesta runokirjasta.

torstai 8. joulukuuta 2011

Unelmasta totta

Pari vuotta sitten työni alkoi tuntua puuduttavalta. Työstä puuttui aito ilo ja tuli suorittamispaineet. Kartoitin mahdollisuuksiani työstä irtaantumiseen. Sattumalta löysin opintojeni rahoitusmahdollisuuden, Koulutusrahaston aikuiskoulutustuen. Selvitin mahdollisuuteni hyödyntää sitä taideopintoihin täydennyskoulutuksena Oriveden Opistolla. Ennakkopäätös oli myönteinen. Minulla oli oikeus kahden lukuvuoden pituiseen aikuiskoulutustukeen, joka on ansiosidonnaisen päivärahan suuruinen tuki.

Ihmettelin, miksi tätä tukimuotoa ei markkinoida työnantajan tai ammattijärjestöjen kautta. Selvittelyni johti minut todennäköisesti oikeille jäljille. Aikuiskoulutustuen rahoitus tulee sekä työnantaja- ja ammattijärjestöiltä. En ole saanut omalta ammattijärjestöltäni vahvistusta epäilyyni, että tukea ei markkinoida jäsenille, koska järjestöt ovat maksumiehiä. Toisaalta mikä olisikaan oikeampaa jäsenmaksujen käyttöä kuin työntekijöiden kouluttautumisen rahoittaminen. 

Kannattaa tarttua tilaisuuteen hetkessä.

Näin miehenikin tarttui tilaisuuteensa ohjailla Trabantia DDR-museossa Berliinissä ja minä sain kuvan runokirjaan.


"Jäin silmiisi kiinni.
Upposin!"

Näiden akryyliväreillä maalattujen taulujen myötä heräsi mielessäni ajatus ekologisesta taiteesta. Lasten kanssa voisi toteuttaa pitkäkestoista taidetyöskentelyä yhden hyvin tehdyn tai ostetun pohjan periaatteella. Taulupohja tehdään kovalevystä kehikolle gesso tai lateksi pohjustuksella. Näin kestävä pohja mahdollistaa uusia ja aina vain uusia maalauksia, joko hyödyntäen entistä tai luoden uutta. Vanhemmat tai kasvattajat kuvaavat ja dokumentoivat maalaukset ja lasten kertomukset kuvista sähköiseen muotoon. Joka vuoden kuvakirja olisi valmis joululahja isovanhemmille ja ainutlaatuinen dokumentti lapsen kehityksestä.

Aion kokeilla tätä käytännössä palattuani takaisin työhöni.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ruttujuttu - Uusia askelia

Otan jälleen uuden askeleen elämässäni. Tähän saakka ovat metsän puut kuunnelleet pohdintojani ja vastanneet  huminallaan. Ruttujuttu blogini kautta tutustun sosiaaliseen mediaan, joka on minulle uusi vieras maailma. Blogini nimi tulee runokirjasta, jonka ruttasin viime opintovuotenani Oriveden Opistolla. Kokosin opettajieni kannustuksella perheemme runolahjoista kirjan , jonka kuvitin.

Pohdintani liittyvät siis kuvallisen ilmaisuni vapautumiseen ja kuvallisen ilmaisun merkitykseen lapsen kehityksessä. Miten aikuinen voi olla salliva tai rajoittava?

Ensimmäinen merkityksellisen kokemukseni oli lapsellinen tunne tunteiden vapaasta kuvallisesta ilmaisusta. Täysin valkea pohjustettu taulunpohja edessäni ja akryylivärejä vapaasti käytössä. Opettaja ohjeisti ainoastaan aiheen - Minä ja luonto.


Tästä tuli runokirjan runooni kuva:
"Varastin aamun auringolta ja nauroin, kun aurinko nousi."

Olin aidosti kokenut saman vapauden tunteen kuin lapsi maalatessaan. Tämä taulu kuvasti sen hetken tunnetilaani. Päätin, että tästä tulee maalaus, joka elää minun elämäntilanteiden myötä.

Olin nyt tutustunut akryyliväreihin ja ihastuin niiden hajuttomuuteen ja vesiliukoisuuteen. Ne kuivuivat myös nopeasti. Voin suositella niiden käyttöä myös alle kouluikäisten kanssa.