Tuhkatut

Kuvien tekeminen on sitä ainaista ihanaa kokeilua. Joskus kokeilut tuntuvat puuduttaviltakin, kun on olemassa tietynlainen mielikuva siitä mitä etsii ja ei onnistu luomaan haluamaansa.

Näitä kuvia tehdessä minulla ei ollut mitään odotuksia ennakkoon. Kokeilin opettajani vinkin mukaan pakastetun tussinesteen sulattamista akvarellipaperille. Laitoin veteen muutaman tipan tussia ja nesteen pussissa pakkaseen. Jäisen tussin iskin palasiksi ja laitoin kunkin epämääräisen jääkökön akvarellipaperille. Sulaessaan vesi erottui mustasta pigmenttijauheesta. Annoin veden haihtua itsestään ja fixasin kuivan työn. Musta pigmentti oli asettunut paperille uskomattoman hienosti. Nämä kuvat eivät tuo sitä herkkyyttä esiin, ne täyty nähdä aitoina - huhtikuun näyttelyssäni. Luulen, että kyse on juuri tästä mustasta nestetussista ja tästä akvarellipaperista. Kokemukseni on, että työn tulos on riippuvainen näistä molemmista. Tällaisia töitä tehdessään pitäisi muistaa tehdä myös muistiinpanoja.

"Tuhkatut"12x14 cm

Minulla on ollut tähän asti käytössäni ainoastaan mustaa tussia ja akvarellivärit. Aloin kaivata värejä. Kuultavilla ja hehkuvilla värillisillä tusseilla saisi taas uutta mustien tussitöiden rinnalle.

Tällä pakastus-sulatusmenetelmällä olisi lastenkin kanssa mielenkiintoista tehdä pikku tauluja ja kortteja. 


Ilahduin tänään suunnattomasti kommentista, joka oli tullut tammikuun "Auringon vaikutusta" postaukseen. Suosittelen, että käytte lukemassa.

Elämän juoksu

"Elämä" 10x10

Tämän kuvan löytämisessä oli ratkaiseva osuus rajauksella, kuten "Herkkyys löytäjän ilo" postauksessa  pohdimme. Isosta työstä voi löytyä jokin pieni herkullinen osio ja siihen kannattaa tarttua. Nyt  löysin tämän moni-ilmaisullisen osan, jota kääntelemällä löytyi aina uusi kuva - uusi merkitys. 

Tämän pikku kuvan olen tehnyt alun sattumaa täydentäen veden ja tussin avulla akvarellipaperille. 

Alkuperäiskuvasta työstin photoshopin avulla kokonaisuuden, joka saavutti kuvan lisäksi liikkeen. Taas olin omasta ja opettajieni mielestä löytänyt uutta. Tämä kuvantekemisessä ja taiteessa on kaikista kiehtovinta ja palkitsevinta - koskaan ei ole valmis ja aina löytää uutta.

"Elämänjuoksu" 55x55

Näyttelyäni ajatellen tämä työ tulee olemaan merkittävässä asemassa. Ehkäpä ensimmäisenä, jonka ulko-ovesta Wetterille tulija kohtaa.

Kohdusta painajainen

"Painajainen" 12x18

Olin tuottanut runsaasti näitä mustareunaisia aihioita, joista suurimman osan käytin sikiötöihin. Osa onnistui ja ne käytin "Yhteinen kokemuksemme" työhön.

Tämä tussireunus oli mielstäni erilainen. Näin katsottuna alareunasta nousee metsikkö ja oikealla hallitsee tulivuori. Olin uhkaavan tunnelman vallassa. Korostin tulivuoren purkauksen kostutetulle paperille tussilla ja katselin tuota maailmaa. Tupruavaan savuvirtaan alkoi piirtyä kasvoja, joita tarvitsi vain hieman korostaa veden ja tussin yhteisvoimin. Kasvot olivat lapsien, jotka olivat hautautuneet laavavirtaan.

Opintojeni myötä tauluja oli kertynyt jo kosoltti ja mielessäni kypsyi ajatus oman näyttelyn pitämisestä. Opettajani lupasi olla apunani suunnitellessani  näyttelyn toteutusta. Erityisesti opettajieni Sampsa Virkajärven ja Arja Jämsän rikastava vuorovaikutus on ollut ainutkertaista työympäristössäni, jossa olen kokenut kehittäväni omia taitojani tekemällä taidetta ja syventämällä näkemystäni taiteesta. Samalla olen kokenut omakohtaisia taiteen tekemisen elämyksiä.

Onnistuin saamaan Hämeenlinnasta Wetterin toimistotalon näyttelytilat käyttööni huhtikuuksi. Näyttelyn rakentaminen ja kirjallisen esitteen laatiminen ovat uusi haaste minulle. 

Yhteinen kokemuksemme

"Yhteinen kokemuksemme"  40x50

Jatkoin edelleen mustan tussireunuksen käyttöä. Nyt kuitenkin tussi käyttäytyi toisin kuin edellisen postauksen kuvassa "Haaveilija ikkunassa". Akvarellipaperi oli erilaista. Käytin nyt samaa paperia kuin Unikuva - kohtaaminen postauksessa  "Kohtaaminen" työssäni. Syntyneet onkalot toivat mieleeni kohdun.

Mielessäni pyöri ajatus töitteni kokonaisuudesta ja mahdollisesta näyttelystä. Mussuttelin nimeä "Yötä ja huomenta - siinä välissä unemme". Tämä tyhjien kohtujen sarja tarvitsi siis täydennystä. Sikiöt olisivat se huomen - alku meille kaikille eläville.

Sikiöt syntyivät niin, että laitoin siveltimellä vettä kuivalle paperille sikiön muotoon ja sitten tussia siihen. Odotin tovin ja imeytin tussia talouspaperiin, lisäsin tussia ja imeytin taas paperiin. Lopulta sain haluamani läpikuultavuuden aikaan. Kävimme opettajani kanssa keskustelun kuvien värityksestä. Opettajani sai minut luopumaan väritysajatuksesta, hän perusteli mustavalkoista tussikuvaa herkkyydellä ja koskettavuudella.

Luulen kyllä, että teen joskus värillisen sikiösarjan. Haluan nähdä värien vaikutuksen näiden mustavalkeiden rinnalla.

Herkkyys löytäjän ilo

Tussin elävyys kostealla akvarellipaperilla saattaa olla äärimmäisen herkkää ja hienovivahteista. Kuvien äärelle on maltettava pysähtyä. Kuvia kannattaa katsoa eri kuvakulmista ja erilaisissa valaistuksissa. Toisaalta kuva voi tuottaa hienon elämyksen hetken silmäykselläkin.

Akvarellipaperin ulkoreunalle sivellyllä tussilla on suunta kohti paperin keskustaa. Joka suunnalta leviävä tussi alkaa hylkiä  muodostaen herkkiä kuvioita.

"Haaveilija ikkunassa"

"Ajatuksenlento" 14 x 14

"Valssisaari", 16 x 16

Näitä kahta alimmaista kuvaa tehdessä akvarellipaperi oli huomattavasti suurempi ja vain osa koko kuvasta on julkaisukelpoista. Tussitöissä onkin kuvan rajauksella suuri merkitys. Lastenkin töitä tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomio kokonaisuuden lisäksi pienempiin kuvan osiin esimerkiksi irtokehyksen avulla.

Hullutellen karikatyylillä

Tussimaalauksen yllätyksellisyys, sattumanvaraisuus ja taidollinen hallinta muodostavat uskomattoman ulottuvuuden kuvien kiinnostavaan imuun. Opettajani neuvo hakea vastakohtaisuksia kuvan jännitteiden luomiseksi johti minua taas uudenlaiseen maailmaan. Päätin kokeilla vastakohtaparia kova - pehmeä ja samalla painava - kevyt. Laveerasin akvarellipaperin vedellä ja vetelin naamion muotoa tussisiveltimellä nauttien ihanasta höyhenmäisesta tussin leviämisestä. Annoin tussin kuivua ja roiskutin vettä silmänaukkoihin. Töpsäytin siveltimellä tussia roiskevesialueille ja annoin työn kuivua.

Lerppukieli

Katselin huvittuneena tuota hahmoa. Sehän muistutti selvästi Lerppukieltä, joka oli perheemme pelihahmo 1980-luvulla eräässä pöytäpelissä. Hahmo kaipasi mielestäni hieman väriä. En halunnut peittää tussin elävyyttä ja siksi käytin vesiväriä vain hyvin kuultavana.

Lapsen kanssa tällainen "taikakuva" voi olla todella hauska yhteinen kokemus.

Kokeiluja

Vastatakseni opettajani Tussin taikaa postauksessa heittämiin haasteisiin aloitin järjestelmällisen kokeilun. Revin kokeilupalat Cansonin akvarellipaperista ja kostutin ne kraanan alla. Odotin kaksi minuuttia ja vetelin tikulla ja erilaisilla siveltimillä paperille. Toisen paperin kanssa odotin neljä minuuttia ja kolmannen kanssa kuusi minuuttia.

2:n minuutin paperi

4:n minuutin paperi

6:n minuutin paperi

Näin pystyin suunnilleen testaamaan, millaista tussipiirrosjälkeä saan tälle paperille tietyissä kosteusvaiheissa. Kaksi keskimmäistä sivelintä ovat kiinalaisia tussisiveltimiä, joilla on erityisen hyvä nesteen pidätyskyky.  

1:n minuutin paperi

3:n minuutin paperi

5:n minuutin paperi

Yllä olevissa koelappusissa olen kostuttanut paperin roiskevedellä. Imeytymisajat ovat 1, 3 ja 5 minuuttia. Imeytymisen jälkeen olen vetänyt tussisiveltimellä viivoja paperille. Näistä koekuvista paljastuu hyvin tussin kiehtova satunnainen leviäminen. Tällaiset pikku kokeilut kannattaa tehdä kaikille käyttöönotetuille papereille, sillä tussi käyttäytyy eri papereilla eri tavalla.

värityskuva

Haluan näyttää tämän kokeilukuvan, vaikka se vaatiikin katsojalta erityisen tarkkaa näköä. Tässä kokeilin värityskuvan tekoa niin, että roiskin vettä paperille ja tiputin tussia vesikohtiin. Annoin tussin imeytyä muutaman minuutin ajan, ja pesin paperin kraanan alla sormella kevyesti hangaten. Hienoa mielestäni tässä on  tuo herkullinen kuva uhkaavasta tilanteesta. Huonoa on hätäisyyteni, kun pesin tussiläikät liian aikaisin. Keltainen väri johtuu siitä, että yritin väriä säätämällä saada kuvan ääriviivat paremmin näkyväksi.