Loman huippukokemuksia

Päivä lähiseudun taidenäytteyissä oli rankka. Mielikuvat ja aistimukset korvasivat ajetut kilometrit. 

Ensimmäinen kohde oli Iittalassa Kettunki-keskuksen Hymykuoppa näyttely. Hieno kokonaisuus kehitysvammaisten ja ammattitaiteilijoiden yhteisnäyttelynä. Hyvä mieli ja leikkisyys tarttui katsojaan. Toivottavasti aidan takana olevan päiväkodin henkilökunta johdatti lapset tähän elämykselliseen näyttelyyn.

Seuraavaksi hurautin Mäntän kuvataideviikoille. Sieltä jäi mieleeni heti sisääntulon jälkeen olevat "munattomat miehet" - Pitkä rivistö macho-miehiä oli vetänyt kalsarinsa niin, että haaroissa näytti olevan pimpsa. Tässä alapää-huumori toimi, mielsin nämä miehet tunteellisiksi ja herkiksi. Siinä oli huumori minun makuun. Näyttelyssä oli myös muita hauskoja oivalluksia. Kannattaa käydä katsomassa.

Purnu oli seuraava kohde. Paikka on miellyttävä kesänäyttelyalue. Sade tuli sotkemaan sitä nautintoa, joka olisi ollut saavutettavissa. Muutama yksittäinen kohde pysäytti hetkeksi, esitteen taulu oli paras, muutoin etenin vauhdilla.

Arrakoski oli suljettu ja laskin ajavani Auttoisiin vielä ajoissa. Ars. Auttoinen ei ollutkaan "läpijuoksunäyttely".

Tuli siis uudelleen Auttoisiin.

Ars Auttoinen oli hyvänmielen näyttely. Siellä sai nauttia kaikin aistein leikkimielellä monipuolisesti taiteesta.

Nämä tanssivat sateenvarjot työstävät hienoa lyijypiirrosta.

Näiden pallojen pinnalla kasvaa home. Ne muuntavat ulkonäköään kaiken aikaa ja niistä lähtee myös haju.

Tämä kokonaisuus vaati toimiakseen veivaamista, jolloin ääni ja heijastukset alkoivat elää. Niakuvat olivat yhteensopiva täydentävä ulottuvuus. Hieno kokonaisuus!

Näyttelyn leikkisyyttä löytyi kaikista osioista. Huippua oli vintillä esitetty "hyllyvä pylly" video. Joka olisi Auttoisten poikamiesten unelmaa, jos he vain tietäisivät ...

Auttoisten näyttely houkuttelee myös makunautintojen ja retromyymälän keinoin. Suosittelen!

Taas kuhannahkojen pariin

Loma-aika mahdollistaa talvella pakastettujen kuhannahkojen työstöä ja kokeiluja. En enää havittelekaan parkitsemista ja värjäystä - opin sen viime kesästä.

Nyt kalttaan nahan lihoista puhtaaksi ja suomustan, sitten kuivatan nahat.

Ensimmäisen satsin kuivatin kuten pyykin narulla. En ollut paikalla kuivamisen aikaan, niinpä nahat olivat kuivuessa rypistyneet koppuroiksi. Pehmitin niitä jälkikäteen laudan kulmaan hinkaten. En ollut tyytyväinen, nahat jäivät koppuroiksi.

Kostutin muutaman nahan uudestaan ja kalanhajun poistamiseksi lisäsin veteen etikkaa. Siinä liottaessani nahkoja luulin onnistuvani, mutta jonkun ajan kuluttua huomasin, että nahat alkoivat haurastua. Aluksi nahka oli hyvin kimmoisa ja notkea, niitä saattoi muokata ja venytellä. Kun nahat likosivat 1/2-1 tunnin verran, ne turposivat ja niistä tuli liivatemaista höttöä. Laitoin nahat vielä kuivumaan peilin päälle tarkkaillakseni, mitä niille tapahtuu kuivuessa. Nahat jäivät "liivate" muotoon yli vuorokauden kuivuttuaan. Heitin ne kompostiin.

Muutamia nahkoja kuivatin lasilla. Niistä tuli hienoja!

Kuhannahasta tuli kuin perkamenttia. Tämä on tälläerää tavoitteeni. Nyt pitää tuoda mökille lisää lasilevyjä ja peilejä, joiden päälle saan putsatut nahat kuivumaan.

Ideoita jatkosta lasten kanssa työskentelyyn alkaa jo pulputa ajajtuksella, että jokainen työstää omansa ja niistä muodostuu sitten yhteinen mahtava kokonaisuus.