Yllättävä lahja

Viime viikolla sain jouluisen kirjeen. KIITOS! Yhdistin lähettäjän ja erään tapaamisen, jossa olimme keskustelleet minulle uudenlaisesta kokeilusta.

Eija oli tehnyt joskus syksyllä pienten lasten kanssa luonnon materiaaleista tulostimen levylle sommitelmia ja tulostanut ne kalvolle.

Kaunis ikkunataulu on vaikea kuvauskohde. Minä voin katsella tuota herkkää sommitelmaa joka päivä aidossa ympäristössä. Sen katselu luo herkän yhteyden, jonka blogini on saanut aikaan välillemme. 

Olen onnellinen, että voin toimia uusien ideoiden välittäjänä.

Toivotan teille kaikille levollista joulunaikaa ja nautintoja kauniissa lumisessa luonnossa! 

Muodon muutos päässä

Muuttuuko ajatuksenjuoksu, kun hiuskuontalo sai uuden ilmeen? Ulkoinen muutos voi olla sysäys kokonaisvaltaiseen uudeistumiseen. 

Tämä on ensivaikutelma uudistuksesta. Muutamien päivien eläminen antaa lopullisen leiman kuontalolle. Mikähän on lasten reaktio? Omien ajatusten uusiintuminen olisi tervetullut ilmiö. Satakieli on saanut sijansa, voimauttavaa valokuvausta on jo tungettu tuutin täydeltä. Mitä leijuu nyt lähiaalloilla?

Löytyykö uusien oppimistutkimusten pohjalta uudistuksia myös meille?

Innostuin itsekin tussimaalaus kurssilla

4.12. meitä oli neljä naista koolla ARX:n TaideRumpu työpajassa. Olin lupautunut opastamaan tussimaalausta. 

Aluksi totesimme, että tänä iltana voi jättää "aivot narikkaan", piirustustaitoa ei tarvita, mielikuvituksen voi päästää irti. Kokeilimme ja kokeilimme mustalla ja värillisillä tusseilla akvarellipaperille sekä muillekin papereille. Pesimme töitämme ahkerasti hakien yllätyksiä - löytäen, ilahtuen. Ilta oli myös sosiaalinen. Keskustelu polveili työn ja vapaa-ajan teemoissa.

Pitkästä aikaa vapauduin itsekin vain omaksi iloksi värien ja muotojen maailmaan vailla piirustaitoa.

Ilta loppui luontevasti osallistujien omaehtoiseen koosteeseen tekemisen kokemuksista ja oivalluksista. Kiitos!

Nyt on Tallitonttujen kalenteri lähtenyt painoon

Kalenterin kuvat lapset tekivät lyijy, hiili ja värityskynä työnä. Meidän eskariryhmässä on 12 lasta, siis oli helppoa arpoa kullekkin kuukauden kuva. Teemaksi otimme kysymyksen , "Mitä Kisu Pikkukuulle tapahtuu __________kuussa?" Yhdessä pohjustimme pikkuisen kuukausien luonnon tapahtumia.

Olen ylpeä tästä kokonaisuudesta - jälleen jokaisen yksilön työ on osa merkittävää kokonaisuutta.

             

Onnistuin netin kautta saamaan edullisen tarjouksen seinäkalenterin painatuksesta. Hinnaksi tuli n. 7,-

 Lisäsin vielä kalenteriin lasten syntymäpäivät kynttiläleivoksien kera.

Lasten oma luova leikki toteuttaa esiopetuksen tavoitteita

Tänään oli taas nautinnollista seurata ja olla hippusen mukana eskareiden syystorilla.

Olimme aamusta tehneet kalenteria varten piirustuksia ja tarinoita pienryhmässä työpajassa. Yhtäkkiä alkoi pajassa kuhina. Lapset alkoivat piirtää pikku kuvia marjoista, hedelmistä, juureksista ja leivistä. Matala hyllykkö muutui toripöydäksi, jonne piirretyt tuotekuvat vietiin. Kaksi lapsista siirtyi torikauppiaiksi, osa toimi tuottajina ja osa ostajina. Meille aikuisille jäi vain kyselijän ja havainnoitsijan roolit.

Lapset oppivat luokittelemaan, laskemaan ja neuvottelemaan innostavassa ilmapiirissä. 

Wau! Meidän ryhmä toimii hienosti!

Sivuraiteilla tai ytimessä?

Tämän työpäivän päätteeksi oli hieno luento lasten kanssa työskenteleville aikuisille.Raisa Cacciatore vakuutti asenteellaan ja asiantuntemuksellaan kuulijansa. 

Meillä on mahdollisuus vaikuttaa omassa työssämme elämäniloon ja myönteiseen tulevaisuuteen monen yksilön kehityksessä. Uskotaan siihen!

Kärsivällisyys ja pitkäjännitteinen pohjatyö alkaa tuottaa tulosta

Kutalanjoki - projekti nytkähti eteenpäin 7.11. Vanajavesikeskuksen, Hämeen Liiton, ELY- keskuksen, Museoviraston ja Hämeenlinnan kaupungin yhteisessä kokouksessa. 

Oli hieno tunne olla mukana kehittämässä tulevaa Kutalanjoen ja Luukkaanlahden kunnostamissuunnitelmaa.  Hanke etenee. Kutalan päiväkodin ja Ortelan koulun lapsia hyödyntävä luontopolku Kutalanjokivarteen sai varauksemattoman kannatuksen.

Tässä hankkeessa tarvitaan kärsivällisyyttä - haaste minulle. Kevätkausi menee suunnitellen ja yhteistyötahoja  varmistellen. Kesän ja ensi syksyn aikana sitten sitten ollaan konkretian tasolla toiminnassa.

Ryhmän oman blogin viehätys

Nyt on tavoite täyttynyt. Meidän eskariryhmän blogi on avattu kutsutuille lukijoille.

Ensimmäisiä juttuja vanhemmat jo kommentoivat tänään ja olen itsekin tyytyväinen. Huomaan kyllä, että kuvien käsittely, lähinnä rajaus ja punaisten silmien poisto, vievät rutkasti omaa aikaa. Yritän kuitenkin jatkossa pitää kiinni työajasta. 

Yllä olevat kuvat ovat lasten ottamia.

Viime aikoina olen antanut kameran lapsille ja he ovat kuvanneet toimintaa. Se on lisännyt työtäni kuvien käsittelyssä. Uskon kuitenkin, että lapset kehittyvät nopeasti ja kevättalvella helpottaa.Odotan myös sitä aikaa, kun lapset rohkaistuvat itse kirjoittamaan tekstiä.

Kaaoksen kautta ja kiirehtimättä kypsyvät hedelmät

Meidän eskariryhmän taidemuseolle tekemämme "opintomatka" antoi sysäyksen Tallitonttujen piirustuskoulun  perustamiselle.

Kävimme Hämeenlinnan Taidemuseolla järjestetyssä tapahtumassa, "Hanna Rönnbergin jalanjäljillä". Oli vaikuttava kokemus olla mukana lasten kanssa taide-elämyksessä, joka vie mennessään ilman aikaa ja paikkaa.

Lapset keskittyivät erittäin intensiivisesti omaan työskentelyynsä. Taidemuseon ilmapiiri oli tapahtuman aikana uskomattoman herkkä ja hauras. Oliko taitelijan valkoisissa takeissa taikaa?

Tapahtuma lapsille oli erittän hienosti toteutettu. Kiitos yhteistyöstä!

Tallitonttujen oma piirustuskoulu on alkanut. Lapset ovat piirtäneet paksulla lyijyllä Kisu Pikkukuun ystävien tapaamisen torilla.

Kuuden lapsen ryhmässä oli aikaa antaa ajatuksen kypsyä. Osalle lapsista piirtäminen käynnistyi heti ja ajatus siirtyi kuvaksi paperille, osalla oli aloittamisen vaikeus. Oli ihanaa huomata lapsen rohkeuden löytymistä omaan tuotantoon - pikkuhiljaa hivuttaen ja kannustaen. Taas ymmärsin pienryhmän edun.

Taidanpa laajentaa aihepiiriä

19.10.2012 Hesarin Vieraskynässä kirjoittivat Laura Kirves ja Nina Sajaniemi varhaiskasvatuksessa nykyisin käytetyistä kurinpitokeinoista ja siitä kuinka ne voivat lisätä lasten syrjäytymisriskiä. 

Tämä kirjoitus kouristi sydämestä! Todellisuus on vieläkin kuvatun kaltainen - lapsi eristetään muista, istutetaan "jäähypenkille", uhkaillaan siirtämisellä pienempien lasten ryhmään harjoittelemaan "kunnolla olemista" tai otetaan pois leikista "pöytäpuuhiin". Onko syynä suuret lapsiryhmät vai meidän oma asenne - "näin on tehty aina ennenkin"?

Näillä toimilla ei tutkijoiden mielestä vähennetä kiusaamista. "Eristäminen muista on ihmisen biologiassa voimakas vaaran signaali. Neurotieteellinen tutkimus on osoittanut, että ryhmän ulkopuolelle joutuminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu." Laura ja Nina antavat kirjoituksessaan positiivisen ja kannattelevan mallin sääntöjen opetteluun ja ystävyyssuhteiden solmimiseen. Erityisen tärkeänä mielestäni he korostavat aikuisen jaksamista yhä uudestaan kertoa, miksi lapsi on toiminut väärin ja ohjaamista ystävällisesti toimimaan oikein. Kauheinta on, mitä voin kuulla itseni sanovan: " Kyllähän minä sen jo sanoin!" 

Onneksi minulla on koirat, jotka opettavat kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä opetuksessa ja koulutuksessa. Tämä kokemus siirtyy ilman voimasanoja lasten kanssa yhteiseen kasvuun.

Tänään keräsin mökkitien varrelta säkillisen tuohia hakkuutyömaalta. Ajattelin kuivattaa ne lasten kanssa ja lapset voivat pakata niitä sopiviksi sytty-nyssäköiksi syystorille. Toivon, että tuohet käpertyy ihaniksi rulliksi kuivurissa.

Nyt meidän porukka hymyää seinäkuvina

Ikiaikainen idea, omakuva aidon kokoisena tuntui toimivan hyvin ryhmäytymisen vahvistamiseksi. Lisäksi parityöskentelynä ääriviivojen piirtämisen yhteydessä tuli kerrattua kehonosat. Näköisyyttä emme hakeneet, vaan jokainen sai maalata oman tunnelman mukaan kuvansa. Näin kuvissa näkyy myös lapsien unelmat ja toiveet itsestä. Värit lapset saivat sekoittaa pääväreistä, näin sain tuntumaa lasten rohkeudesta ja innostuksesta värien maailmaan. Kuvien leikkaaminen oli iso urakka, jonka jokainen jaksoi ja osasi tehdä hienosti.

Suosittelen lämpimästi eskareille syksyn ensi projektiksi.

Tässä hymyää meidän porukka. Tunnistan nämä lapset - he ovat aitoina ilmentäen  sisäisintään.

Kasvattajan kiemuroita

Syksy on ehtinyt jo pitkälle. Päivittäinen arjentyö vie ajan ja täyttää elämän. Nautintojen ja huippuhetkien rekisteröinti ja kirjaaminen on jäänyt harmittavan vähälle. Toki päivittäin on työssä ilon ja onnistumisen hetkiä, joista nautin. 

Tänään oivalsin taas kuinka tärkeää on kuunnella ja olla hiljaa. Aamukaarella tavutettiin sanoja eskareiden kanssa yhdessä taputtaen. Sitten pyysin jokaista lasta tavuttamaan ja taputtamaan nimensä. Kaikki tekivät niin - toiset helposti, toiset ponnistellen ja tankaten - vaihtelevalla onnistumisella.

Oli vaikeaa olla hiljaa ja vain rekisteröidä onnistumiset ja epäonnistumiset. Päätin, että aamukaarella muiden läsnäollessa en noteeraa kenenkään suoritusta. Opettelemme myöhemmin tavutusta niiden kanssa, joille se oli vaikeaa. 

Ryhmämme sisäinen blogi on viriämässä käytäntöön. Lapset ovat erityisen innostuneita ajatuksesta, että he saavat tehdä juttuja "nettiin". He muistuttavat minua kuvien otosta.

Kutalanjokialoitteeseeni on vastattu Vanajavesikeskuksesta. Meillä on kokoontuminen asian tiimoilta marraskuun alussa. Tuntuu hyvältä!

Lomatuliaisia

Puolitoista viikkoa tuntureita ja soidenlaiteita koluten on taas tuottanut elämyksiä, joita kaipaan näin syksyisin.  Fyysinen uupumus viiden tunnin tarpomisen jälkeen alkaa jo tällä iällä olemaan riittävä rasite. Sauna ja kymmenen tunnin yöuni uudistaa kehon. Ylimääräisiä kantamuksia on kertynyt päivittäin mukaan: yksi komea poronsarvi, kiviä ja tuoksuvaa kelopuuta. Ajattelin tuoda lapsille tältä reissulta tuoksuvat tuliaiset.

Putsaan poronsarven puukolla kaltaten ja kuvaan sen poroisäntä Oula Jomppasen neuvon mukaan.

Kelo-oksasta sahatut tervastuoksunapit vien tuliaisiksi lapsille. Kuvan kivet ovat omituisen muotoisia  ja siksi kiinnostavia.

Nämä kivet erityisesti synnyttävät tarinoita. Miten vasemman kiven sisälle on puristunut toinen kivi? Mitä nuo rypyt ovat? Miksi toinen kivi on haljennut? 

Vauhdikkat viikot takana - loma edessä

Jälleen saimme nauttia Hämeenlinnan kaupungin kulttuurinautinnoista. Osallistuimme ARX:n näytteyiden, Avaruusromuja-draamatyöpajaan. Elämys oli sekä lapsille, että aikuisille hieno. Arvostan suuresti sitä taidenäyttelyiden yhteyteen rakennettujen toiminnallisten tapahtumien kulttuuria, mitä Hämeenlinnassa on lisätty lähiaikoina.

Elävä taidenäyttely on juuri tätä kokemaamme:

Paljon nautinnollisia eri aisein koettavia elämyksiä lopuksi omaa tuotantoa yhteiseksi kokonaisuudeksi. Arvostan ja haluan jatkossakin jakaa taidekokemuksia täällälailla.

 Huomenna suuntaan matkani pohjoiseen - tuntureille. Nautinnollista syksyä värien ja tuoksujen maailmaan.