On ollut tyhjä olo; näyttelyponnistus takana ja apurahaa en saanut "Pedagogisen värityskirjan" työstöön.
Menin viime viikolla opistolle sillä mielin, että innostus löytyy sieltä. Huomasin kuitenkin suunnittelevani jo mielessäni tulevaa työkautta. Aloitan 14 paikkaisen eskariryhmän kanssa elokuussa. Tänään meillä oli tutustumisilta. Lapset ja vanhemmat olivat kokoajan yhdessä mukana. Siispä olin suunnitellut tulevaan toimitilaan viisi erilaista yhteistoiminnallista kohdetta: 1. jatkotarina:"Millainen tarina kuvaan kätkeytyy?", 2. valokuvastudio, 3. pieni välipala, 4. unelmahuoneen ideointi ja 5. oman kasvokuvan piirrustus.
Katselin juuri ja innoissani tietenkin myös työstin "studiokuvia". Haluaisin näyttää niitä teille, mutta en muistanut kysyä vanhemmilta lupaa. Tulevat eskarit ovat taitavia ja vanhemmatkin vapautuivat hulluttelemaan. Olin asentanut kameran jalustalle ja nojatuolin sopivalle etäisyydelle. Lapsi kuvasi vanhempiaan ja vanhempi lastaan. Rentouttavana rekvisiittana oli saippuakuplat ja höyhenet. Näin saimme valmiiksi naulakkokuvat syksyä varten.
Jatkotarina syntyi Panun dinosaurus kuvasta:
"Oli kevät. Ruoho oli juuri alkanut vihertää. Maa tärähteli ja kuului karmea suden ulina. Susi ei huomaa pikkuihmistä vieressä. Pikkuihminen menee palmulle turvaan, mutta palmu kaatui. Ja hyvä susi huomasi pojan palmun alla ja tuli auttamaan.
Sitten he menivät pojan kotiin ja äiti sanoi, että hän on juuri tekemässä jauhelihakastiketta ja susi saa jäädä meille kylään ja syömään."
Nyt tiedän mistä innostukseni taas löytyy - työstäni lasten ja vanhempien kanssa.
En enää ponnistele mitään uutta taiteen parissa. Annan ajatuksen lentää ja mielen ajelehtia - katsotaan syntyykö siitä jotakin.
