maanantai 4. kesäkuuta 2012

Nyt jännittää!

Tällä viikolla ratkeaa ketkä pääsevät työnantajan rahoittamalle opintomatkalle Reggio Emiliaan , professori Loris Malaguzzin elämäntyön ytimeen.
Olen yksi 17:sta hakijasta, joita on kirjallisten hakemusten lisäksi haastateltu. Oma haastatteluni oli viime perjantaina. Jännitti, vaikka itse koen reggiolaisen pedagogikan omakseni. Luulen toimivani Vygotskilaisen oppimiskäsityksen mukaan. Kysyttiin: "Mikä on lapsI- ja oppimiskäsityksesi?" Nyt vastaisin Lavin laululla - "Jokainen ihminen on laulun arvoinen ..." . Kohtalon sijaan tarjoaisin sattumaa ja omia valintoja. 

Laadin kirjallisen hakemukseni huolella ja siksipä myös odotin, että haastattelijat olisivat perehtyneet hakemuksiin. Haastattelutilanteessa kävi ilmi, että haastattelija ei ollut käynyt täällä blogisivulla katsomassa postaustani, johon viittasin hakemuksessani. Harmitti! Kyse oli hakemuksen kohdasta, jossa hakija osoittaa kuvalla oman ammatillisen "huippuhetkensä". Pieni, mutta merkityksellinen havainto.

Lopuksi oli klassinen kysymys: "Olisiko sinulla jotakin kysyttävää?". Ohitin sen ja heti oven suljettuani harmittelin, miksi en kysynyt valintakriteerejä.

On se kumma kuinka ihminen jännitää toisia aikuisia, mutta lasten kanssa elämä on vapaata ja luonnollista. Liekö meidän "ammattitauti" ?

3 kommenttia:

  1. Onnea hakuun! Kiitos mielenkiintoisesta, hauskasta ja kauniista blogista.

    "Aina minä löydän kiven
    jonka maan mullistukset
    ja sateet ja tuuli
    ovat tehneet ihmiselle sopivaksi istuimeksi
    selkänojalliseksi tai voi istua
    kyynärpäät polvilla
    kuljettaa sormea kiveen hakatussa kirjoituksessa"
    PS

    Eija H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija kehuista! Niitä tarvitsenkin nyt tähän harmitukseen ja pettymykseen - en päässyt mukaan opintomatkalle Reggio Emiliaan.
      Täytyy pestä silmät Kukkian kirkkaalla vedellä ja nukkua yön yli. Ehkäpä mieli jo sitten hakee uusia haasteita.

      Poista
  2. Vain elämää ei sen enempää! Monet ihmiset eivät lue blogeja, ja useat seuraavat monia blogeja. Blogilukijaan ei voi luottaa.

    Kokemuksesta tiedän;lasten parissa on helppoa olla oma itsensä...jos kukaan aikuinen ei seuraa vierestä. Kukkia huuhtokoon pettymyksesi!

    VastaaPoista