Viime viikon vietin lapissa päiväretkiä tehden Kutturan tienoolla. Joka päivä kuljimme noin 4-5 tuntia vaihtelevassa maastossa. Runsaimmin löysimme sarvia, ei marjoja, ei kultaa, vaikka liikuimme kultamailla. Osa sarvista oli jo pienten jyrsijöiden maistelemia. Ne saivat jäädä luontoon, mutta kokonaiset sarvet keräsin mukaani. Sarvilöytöjä tein kilpaa Joikhan (karkeakarvainen saksanseisojani)) kanssa.
Keräämän sarvet putsaan keittäen ja etikassa liottaen. Siten toivon saavani niistä tympeän hajun pois ja voin viedä ne töihin lasten käyttöön.
Kuivaamani kuhannahat olivat imeneet ilmasta kosteutta ja eilen pystyin pehmittämään niitä laudan reunaa vasten hinkaten. Niistä tuli hyviä. Luulen, että niistä on iloa ja ne ovat mielenkiintoista materiaalia lasten kanssa. Luotan lasten mielikuvitukseen.
Kylläpä olet ollut ahkera. On sitten mukava nähdä, mitä olette saaneet luista ja nahoista aikaan. Meillä oli vuodesta 1977 mieheni vanhassa rinkassa poronsarvia vaellusreissulta. Eivät olleet ainakaan mädäntyneet. En keksinyt niistä mitään hauskaa juttua, vaan heitin pois joskus vuonna 1997.Harmi!
VastaaPoistaKannatan kierrätystä. Kyllähän poronsarvet luonnossakin tulee jyrsijöiden hyötykäyttöön. Luonto tarvitsee omansa.
Poista