19.10.2012 Hesarin Vieraskynässä kirjoittivat Laura Kirves ja Nina Sajaniemi varhaiskasvatuksessa nykyisin käytetyistä kurinpitokeinoista ja siitä kuinka ne voivat lisätä lasten syrjäytymisriskiä.
Tämä kirjoitus kouristi sydämestä! Todellisuus on vieläkin kuvatun kaltainen - lapsi eristetään muista, istutetaan "jäähypenkille", uhkaillaan siirtämisellä pienempien lasten ryhmään harjoittelemaan "kunnolla olemista" tai otetaan pois leikista "pöytäpuuhiin". Onko syynä suuret lapsiryhmät vai meidän oma asenne - "näin on tehty aina ennenkin"?
Näillä toimilla ei tutkijoiden mielestä vähennetä kiusaamista. "Eristäminen muista on ihmisen biologiassa voimakas vaaran signaali. Neurotieteellinen tutkimus on osoittanut, että ryhmän ulkopuolelle joutuminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu." Laura ja Nina antavat kirjoituksessaan positiivisen ja kannattelevan mallin sääntöjen opetteluun ja ystävyyssuhteiden solmimiseen. Erityisen tärkeänä mielestäni he korostavat aikuisen jaksamista yhä uudestaan kertoa, miksi lapsi on toiminut väärin ja ohjaamista ystävällisesti toimimaan oikein. Kauheinta on, mitä voin kuulla itseni sanovan: " Kyllähän minä sen jo sanoin!"
Onneksi minulla on koirat, jotka opettavat kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä opetuksessa ja koulutuksessa. Tämä kokemus siirtyy ilman voimasanoja lasten kanssa yhteiseen kasvuun.
Tänään keräsin mökkitien varrelta säkillisen tuohia hakkuutyömaalta. Ajattelin kuivattaa ne lasten kanssa ja lapset voivat pakata niitä sopiviksi sytty-nyssäköiksi syystorille. Toivon, että tuohet käpertyy ihaniksi rulliksi kuivurissa.
Korvani ja silmäni ovat herkistyneet tämän artikkeli luettuani. Paljon on meillä keskusteltavaa!
VastaaPoista