Syksy on ehtinyt jo pitkälle. Päivittäinen arjentyö vie ajan ja täyttää elämän. Nautintojen ja huippuhetkien rekisteröinti ja kirjaaminen on jäänyt harmittavan vähälle. Toki päivittäin on työssä ilon ja onnistumisen hetkiä, joista nautin.
Tänään oivalsin taas kuinka tärkeää on kuunnella ja olla hiljaa. Aamukaarella tavutettiin sanoja eskareiden kanssa yhdessä taputtaen. Sitten pyysin jokaista lasta tavuttamaan ja taputtamaan nimensä. Kaikki tekivät niin - toiset helposti, toiset ponnistellen ja tankaten - vaihtelevalla onnistumisella.
Oli vaikeaa olla hiljaa ja vain rekisteröidä onnistumiset ja epäonnistumiset. Päätin, että aamukaarella muiden läsnäollessa en noteeraa kenenkään suoritusta. Opettelemme myöhemmin tavutusta niiden kanssa, joille se oli vaikeaa.
Ryhmämme sisäinen blogi on viriämässä käytäntöön. Lapset ovat erityisen innostuneita ajatuksesta, että he saavat tehdä juttuja "nettiin". He muistuttavat minua kuvien otosta.
Kutalanjokialoitteeseeni on vastattu Vanajavesikeskuksesta. Meillä on kokoontuminen asian tiimoilta marraskuun alussa. Tuntuu hyvältä!
Niinpä juuri; on hyvä kun ei arvostella muiden kuullen. Kaikki onnistuvat joskus, onneksi.
VastaaPoista