Kuvittaessani perheemme lahjarunoja tajusin - kuinka läheisesti kuva- ja sanakieli kulkevat yhtä matkaa. Vauvalle tarjoamme kuvia ja yhdistämme niihin omat tulkintamme tunnoistamme sanallisessa muodossa. Leikki-ikäiselle luemme jo valmiiksi tehtyjä kuvakirjoja. Kun lapsi varttuu nuorukaiseksi, kuvat häviävät ja jää vain teksti. Alle kouluikäinen on vielä oikeutettu meidän aikuisten mielestä kuvakirjoihin. Sen jälkeen tehokkaasti eriytämme kuvallisen ilmaisun sanataiteesta. Sarjakuvat elävät vastoin tätä kehityssuuntaa. Samoin löytyy jonkun verran luontokirjallisuutta kuva-tekstisommitelmassa. Missä ovat aikuisten mielikuvitusta ruokkivat kuvakirjat?
Laulut, operetit ja oopperat yhdistävät luonnollisella ja hienolla tavalla kahta tai jopa kolmea taidetta. Sana-, musiikki- ja ilmaisutaide yhdistyvät niissä.
"Olisihan onnetonta,
jos teltan kattoa
katsellessa
näkisi ne
supersäikeet,
tietäisi niiden tilan.
Kohta puhuisi kuin
elämänsä ymmärtänyt.
Hullu riekko Gaskasjohkan suulla.
Pulputtaisi vain."
Olen ylpeä ruttaamastani kuvallisesta runokirjasta.
Tintti-elokuvassa nimenomaan kuvalla on merkitystä aikuiselle. Hieno runo, muuten.
VastaaPoistaTäytyy tutustua Tintin maailmaan, kyllähän elokuvataide perustuukin kuvan ja sanan tai musiikin yhteyteen kuten näytelmätkin. Nämä runot ja kuvat ovat Ruttujuttu-kirjasta. Ja tämä runo on poikamme Juhon isälleen kirjoittama runo.
VastaaPoistaVoin taustoittaa runoa sen verran, että Gaskasjohka on saamenkielinen nimi eräälle Lainio-joen pienelle sivujoelle, jonka laskukohdan vastapäätä olemme eräretkillä yöpyöneet.
VastaaPoistaKysymys kuuluukin, onko hullu riekko todellisuutta vai mielikuvituksen tuotetta?