torstai 29. joulukuuta 2011

Muodon ja kolmiulotteisuuden haaste

Kaksiulotteinen pinta on kuin tämä teksti. Tekstille se riittää, sillä sisältö muodostaa riittävästi uusia ulottuvuuksia. Kuva kaipaa kolmiulotteisuutta. Perunaiset pienoisveistokset johdattelivat minua muodon maailmaan.

Savi materiaalina ja alaston malli tutkimuksen kohteena vakuuttivat minut tekemällä oppimisesta. Olimme jo aikaisemmin piirtäneet hiilipiirustuksia alastonmallista. Ja opettaja oli kaiken aikaa korostanut ihmisen kokonaisuutta: "Mallin toinenkin puoli on olemassa ja vaikuttaa kokonaiskuvaan". Saven muovailu mallin mukaan synnytti muistijäljen muodosta, joka säilyi kuvaa tehdessä. Tämän huomasin seuraavaa mallipiirustusta tehdessäni.

Muovailuun kannattaa panostaa lapsen kanssa. Malli, joka pyörähtää aikavälein akselinsa ympäri ja muovaajalla pyörivä alusta savelle, luovat hyvän lähtökohdan. Muovattava malli valitaan lapsen kiinnostuksen ja taitojen mukaan. Savi on ehdottomasti paras materiaali ja käytettävissä uudelleen ja uudelleen, kun huolehtii saven kosteudesta. Kovettuneen savenkin saa notkistettua pilkkomalla ja liottamalla sitä vedessä. Muodon tutkiminen ja mallista muovailu kehittävät enemmän näköhavaintoa ja käden motoriikkaa  kuin muovailuvahan vapaa työstö.


Kipsasin tämän savesta muovatun torson ja tein siitä betonipatsaan. Patsaani kultasin spreikullalla. Se on nyt "Kultarintana" Kukkiajärven rannalla.


Istut järvesi rannalla,
nainen,
ajatuksesi sieppaa päivän viimeinen säde.
Astut kivistä tietäsi,
nainen,
kivet pyöristyvät ajatustesi askelten alla.
Tuijotat tultasi,
nainen,
liekit polttavat elämäsi puuta.

Laulat ilosi nauruna
päivänkakkaroissa.
Itket surusi hikenä
saunan lauteilla.
Elät riemulla elämässä,
jossa tuoksuvat tunteet.

Tämä runon olen kirjoittanut anopilleni 70-vuotislahjaksi.

MENESTYKSEKÄSTÄ JA LUOVAA UUTTA VUOTTA!

3 kommenttia:

  1. Runo on taas ihana. Aluksi en ymmärtänyt, miksi kultanaisen rinnat riippuvat, mutta runo selitti asian. Toisaalta tänä rikkoutuvien implanttien aikana luomurintojen riippuminen on niin sitä jotain, aitoa ja oikeaa.

    VastaaPoista
  2. On mielenkiintoista seurata, miten aika ja luonnon olosuhteiden muutokset muovaavat "kultarintaa". En ole itse käynyt tutustumassa missään Ite-taiteilijoiden luontoon tehtyihin patsaskokoelmiin, mutta Erkki Pirtola on näyttänyt meille opistolla pitämällään kurssilla uskomattoman hienoja kuvia patsaspuistoista.

    VastaaPoista
  3. Löysin muistiinpanoistani Veijo Rönkkösen nimen. Joskus olisi mielenkiintoista käydä hänen patsaspuistossa Parikkalassa. Onko joku teistä käynyt siellä?

    VastaaPoista