Tämä on akryyliväreillä maalattu taulu. Minulla oli oikea rapu mallina ja pystyin tarkastelemaan sitä koko ajan työskennellessäni. Käytin sivelimen asemesta palettiveistä, joka oli minulle uusi väline. Veitsellä työskentely kiehtoi minua ja varmaankin siksi jaksoin työstää kuvaa sinnikkäästi usean viikon ajan.
Naarasrapu sai parikseen koiraan. Sen maalaaminen oli yhtä rankkaa. Varsinkin taustaa tuhersin kauan, laitoin väriä ja pesin rievulla pois. Kokeilin monia vihreän sävyjä ja olin aina tyytymätön, kyllästymiseen saakka. Ajattelin, että jätän nämä ravut.
Arvioinnissaan opettajat antoivat rankkaa palautetta sekä värien valinnasta, että rapujen muodottomuudesta. "Mitään sanomattomat, yllätyksettömät."
Kaiketi omasta tyytymättömyydestäni ja opettajieni arvioista sisuuntuneena päätin tehdä tauluille jotakin. Kuvasin taulut ja aloin käsitellä niitä photoshopissa. Innostuin, kun löysin kuviin uusia raikkaita värejä.
Herkkupeppu mahtailija
isottelee, uhittelee
saksiansa kalistelee.
Lopun eellä punastelee.
Naarasta näin kosiskelee!
Perä levee, askel kevee.
Keimailetko mulle?
Tällä erin etuperin
antaudutko mulle?
Sormen haaraan otan naaraan!
Näin rapukekkereille tekemäni runotkin saivat kuvan ja minä opin kuvankäsittelyä roiman annoksen. En enää ihmettele, että lapsetkin työskentelevät innoissaan tietokoneella, kun koneesta löytyy niin monia taikanappuloita.
Käsitellyistä ravuista tulee mieleen Andy Warhol. Vanhanaikaisesti tykkään siitä, että kuvia ei käsitellä. Täytyy kai luopua tästä periaatteesta. Värit ovat kieltämättä käsitellyissä ravuissa mielenkiintoisemmat. Alkuperäisten taustojen vihreä on tukkoinen...käytitkö liikaa kumminkin väriä. Rapujen muoto on hyvä, näkee että herkkua on tullut nautittua!
VastaaPoistaItsekin olin hieman epävarma omasta asenteestani käsittelemääni työhön, mutta opettajieni asenne ja kannustus kaikkien käytettävissä olevien välineiden hyödyntämisestä rohkaisi minua. Eihän rapujuliste enää olekaan taulu, mutta se on siitä huolimatta aidosti minun tekemäni. Käsitykseni taiteesta on avartunut todella laajaksi kirjoksi teoksia, joiden avulla taiteilijat haluavat ilmaista itseään.
VastaaPoistaTuo ylempi pyrstö ehkä on vähän suttuinen, hahmoton ja valju, mutta ei minusta alemmassa saksi tanassa olevassa veikkosessa ole mitään vikaa. Toki myönnän, että photoshopattu kollaashi on oikein hyvä värikäs. Entäs jos olisit sekoittanut siinä nämä kaksi kuvaa?
VastaaPoistaNo nyt huomasin, että kommentin alla on "vastaa" vaihtoehto. Pikkuhiljaa tulee uutta oppia tästä blogimaailmasta.
PoistaOn se vaan mielenkiintoista huomata, kuinka koulivaa kriittinen arvio ja palaute on. Sitäkin tarvitsen kehittyäkseni myös ihmisenä.
Olen opiskeluni aikana oppinut epäonnistumisista varmaankin yhtä paljon kuin onnistumisista.
Kiitos siis kaikenlaisesta palautteesta ja ehdotuksista.