Olin aikaisemmin tehnyt jonkin verran akvarellimaalauksia ja kokeillut erilaisia akvarellipapereita ja vesivärejä. Tussinesteellä kokeiluni alkoi aika satunnaisesti. Testasin aluksi laveraus- ja roiskekostutusta.
Olin varmaankin alitajunnassani työstänyt aihetta kesän aikana, koska paperille piirtyi ihmiskasvoja. Näin ympärilläni kasvoja puiden kaarnassa ja lehvistössä, saunan kiuaskivissä ja lautaseinissä.
Tässä näkyy nenän vasemmassa reunassa roiskepinnalle levinnyt tussi. Muilta osin tussi on levinnyt vedellä laveratulle paperille. Selkeät vaakaviivat olen vetänyt tussisiveltimellä kuivalle paperille. Kuivuttuaan tussi ei lähde pesemälläkään pois paperista. Niinpä saatoin kostuttaa paperia uudestaan ja laveerata vesivärillä haluamani kohdat. Kuvasta osa on taustana tässä blogissa.
Lopulta tästä muodostuikin sarja katseita - "Maailmani". Olin täydellisesti hurahtanut mustetahroihin.
Opettajani näki valtavan innostukseni ja hän taitavana ja kokeneena pedagogina heitti minulle uusia syöttejä: "Mitä vaikutusta on paperin kosteudella? Minkälaista jälkeä tulee eri paksuisilla siveltimillä? Miten pystyt rakentamaan vastakohtaisia jännitteitä töihisi?"
Voinko oppia hallitsemaan tussin sattumanvaraista levittäytymistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti