Tussimaalauksen yllätyksellisyys, sattumanvaraisuus ja taidollinen hallinta muodostavat uskomattoman ulottuvuuden kuvien kiinnostavaan imuun. Opettajani neuvo hakea vastakohtaisuksia kuvan jännitteiden luomiseksi johti minua taas uudenlaiseen maailmaan. Päätin kokeilla vastakohtaparia kova - pehmeä ja samalla painava - kevyt. Laveerasin akvarellipaperin vedellä ja vetelin naamion muotoa tussisiveltimellä nauttien ihanasta höyhenmäisesta tussin leviämisestä. Annoin tussin kuivua ja roiskutin vettä silmänaukkoihin. Töpsäytin siveltimellä tussia roiskevesialueille ja annoin työn kuivua.
 |
| Lerppukieli |
Katselin huvittuneena tuota hahmoa. Sehän muistutti selvästi Lerppukieltä, joka oli perheemme pelihahmo 1980-luvulla eräässä pöytäpelissä. Hahmo kaipasi mielestäni hieman väriä. En halunnut peittää tussin elävyyttä ja siksi käytin vesiväriä vain hyvin kuultavana.
Lapsen kanssa tällainen "taikakuva" voi olla todella hauska yhteinen kokemus.
Minusta se näyttää ihan koiralta. Oliko Lerppukieli koira? Sattumanvaraisuus lasten maalauksissa on se juttu. Lapsen mielikuvitushan laukkaa koko ajan. Kerroinko jo että löysin kirpparilta joko kiinalaisen tai japanilaisen "tussilaatikon" siveltimineen. Eikä maksanut kuin neljä euroa.
VastaaPoistaPeidän pelin Lerppukieli oli apina, mutta kieltämättä omat koirat saattavat muistuttaa kuvan lerputtajaa painellessaan pitkin peltoja.
PoistaHieno löytö, nyt sitten yllätyksiä etsimään paperilta.
Vielä yksi kommentti bloggaamisesta. Oletko varma, että tarvitset kommentointeihin näin jäykän tavan? Seurailen muutamaa muutakin blogia, ja sun blogisi kommentoiminen on ehdottomasti hankalinta! Moni varmaan hyytyy kesken tunnistuskomentojen...
VastaaPoistaKiitos käyttäjän näkökulmasta. En itse ole huomannut tutkia tätä blogin käyttöä siitä vinkkelistä. Pitää tutkailla asiaa. Minulle tämä vastaaminen on helppoa.
PoistaVallan mainiosti onnistuu tämä nimetönkin kommentointi!
VastaaPoistaJa nyt onnistuu kommentointi ilman sanavarmistusta!
Poista