Olin aikaisemmilla kerroilla huomannut lasten suunnattoman halun sekoitella värejä ja nauttia uusien värien löytymisestä. Siispä kävin ostamassa apteekista kertakäyttöpipettejä. Nämä työskentelykerrat olivat hallittua kaaosta. Lapset pipetöivät paletillaan värejä ja ruiskuttivat niitä kostutetuille akvarellipapereille. Välin roiskeet lensivät innostuksesta laajemminkin. Joudun pitämään kurinpalautusta ensimmäistä kertaa kokeilujemme aikana. Olen todennut sanomalehtien käytön vahakangasliinalla todella helpottavana nesteen imijänä. Työskentelytilan lattiankin täytyisi olla materiaaliltaan armollinen väriroiskeille. On todella rasittavaa koko ajan muistuttaa ja varoa väritiploista.
Nämä työt ovat syntyneet pipetti roiskeella ja pesulla akvarellipaperille.
Kertoessani opettajalleni rasittavasta kokemuksistani "siisteysvalvojana" sain myötätuntoa ja ymmärrystä. Hän sanoi monien kuvataideopettajien painivan samojen ongelmien kanssa. Miksi meillä ei rakennusvaiheessa huomioida tilojen materiaalivalintoja käyttötarkoituksen mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti